Sulkakynä ja kamera

Vakoluvatorstai 70

Ikääntyessäni olen tottunut kasvavaneeseen mieliala vaihteluun. Joskus hermostun aivan turhasta, ja on oikein tehtävä päätös, että tällainen ei saa vaikuttaa mielenrauhaan. Eilen tuli paha olo, kun mikään ei tietokoneessa toiminut, vaikka yritin. Tänään en yrittänyt ja kaikki alkoi toimia. Eräs asia on se että ilman ohjeita ei kannata petella aikaisemmin tuntematonta tietokoneohjelmaa, siitä ei seuraa kuin harmia. En usko suunnistajankaan lähtevän etsimään rasteja ilman karttaa ja kompassia.

Pojat osaavat hahmottaa aikaa, sillä heille on selvillä heräämisaika ja päivähoitoon lähtö, ruoka- ja leikkiajat sekä eräänä tärkeimmistä päivittäinen uusien asioiden oppitunti. Kelloakin tärkeämpää on keskittyminen uusiin asioihin ja oppia uutta, hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla. Apuna ovat kaiken maailman kapistukset kellot, kalenterit, sadut, musiikki ja muut.

Muutaman asteen pakkanen, luonnontilassa pitkään ollut metsä, eikä kulkijalla minkäänlaista kiirettä. Katselen järvenselälle ja kuuntelen pikkulintujen sirkutusta ja jään pitämiä kumeita ääniä. Minulla on kameralaukku kainalossa, joten saan ajatuksen kuvata rannan kiviä ja syksyn kuivattamia heiniä. Valoa on niukasti marraskuun lyhyenä päivänä. Kuulin eilen radiosta miten tutkimuksen mukaan metsässä liikkumisella on hyvä vaikutus. Minä ainakin olen aina viihtynyt metsässä, vain kävellen siellä. Nyt eläkeläisenä lähes päivittäisestä metsämarssista on tullut, jopa harrastus Koskaan en ole metsästänyt, eikä sellainen kiehdo minua mitenkään. Mielelläni katselisin kulkiessani luonnon eläimiä, mutta vain ani harvoin tapaan edes oravaa. Olenko liikkuessani liian äänekäs, että jänikset ja rusakot osaavat jo ajoissa väistyä reitiltäni. Tänäänkään en tavannut edes yhtään ainutta jäniksen jälkeä. Koiran tai ketun jälkiä, kyllä oli ohuessa lumessa. Jokapäiväisestä liikunnasta on ainakin se hyöty,...

Yleensä tulee ajateltua, että kallis on hyvää ja halvalla hankitulla ei tee juuri mitään. Voi se pitää paikkansakin, mutta ei aina. En ole rakennusalasta perillä mutta tiedän, miten suuri hintaero on ammattilaisen ja harrastaja työkaluissa. Kannattaako harrastajan sitten ostaa kallista vasaraa, jos vuosittain naulailee jotakin vain kesäloma-aikaan. Sama valtaisa hintaero on metsurin moottorisahan ja mökkisahan välillä. Harrastan valokuvausta kuvaten pääasiassa raw raakatiedostoja. Nyt harrastajatkin ostavat ammattilaisten PhotoShoppeja ja Lightroomeja. Päteviä ja kalliita ammattityökaluja ne ovat ja nopeuttavat työnkulkua. Ammattilaiselle aika on rahaa, mutta harrastaja tekee kaikkea kuluttaakseen aikaa. Harrastekuvaajalle sopivat ohjelmat ovat halpoja, elleivät kokonaan ilmaisia. Kameran mukana tulee aina jonkinlainen konvertointi ja kuvankäsittelyohjelma, joten ei kukaan ole pulassa. Itse olen ihastunut ilmaiseen ja monipuoliseen IrfanView ohjelmaan, jossa on hinta/laatusuhde ta...

Veneen kääntö pitää tehdä kahdesti vuodessa. Soutuveneen kääntö on eräänlainen rituaali, jos se syystä tai toisesta myöhästyy, alkaa kesä tai talvi jotenkin keskeneräisesti . Talven tullessa vene on veivattava nurin hyvissä ajoin ennen pakkasia, jotta jäätyvä vesi ei vaurioita lasikuitu- tai puuveneen rakenteita. Näin marraskuussa on jo siksi kylmää, että tuon kuvassa olevan veneen omistaja on jotenkin toiminut keskeneräisesti, sillä kaikki muut rannan veneet ovat jo asianmukaisesti käännetty köli kohti taivasta.

Joulu on jo niin lähellä, että pienet ja vähän suuremmatkin pojat suunnittelevat Joulupukille kirjoittamista. Lahjatoiveita riittää, kun joku haluaa ensimmäistä kameraansa ja jotkut kaipaavat kirjoja tai muita leluja. Minun mieleni tekee navigaattoria, jotta voisin kulkea metsässä eksymättä, täysin omia polkujani. Karttaa ja kompassia olen sen verran käyttänyt, että mielelläni luopuisin niistä uuden tekniikan myötä. Entisessä työssäni navigaattorista olisi ollut paljon apua, mutta nyt en enää aja autolla sellaisiin, kohteisiin, joissa tarvitsisin tarkkaa opastusta. Sopivathan nämä retkimallit myös autoon, joten ei sekään mikään paha asia ole. Valinnanvaraa GPS laitteissa on runsaasti ja se sama ongelma, että vuodenpäästä nyt pinnalla oleva malli on jo vanhaa kamaa. Se on minulle tuttu asia, jo kaikista muista digitaalisista vempaimista. Pitää muistaa, että ensimmäinen taskulaskimeni vuonna 1972 painoi akkuineen yli ½ kiloa ja maksoi 130 nykyeuroa. Nyt tutkiskelen Navi...

Marraskuisessa metsässä on mukava kävellä, kun maa on kohmeessa, mutta lumesta ei ole haittaa. Luonnon pienet yksityiskohdat ovat kivoja havainnoitavia, ovat ne sitten kiviä, katoja tai sieniä tai kääpiä. Metsä on rajaton kohde kulkijalle, luonnon ystävälle. Ei ole sellaista vuodenaikaa, milloin metsässä ei olisi jotakin uutta nähtävää. Nyt odotan innolla, että maahan tulisi lunta, jotta kankailla voisi taivaltaa lumikengillä ja myöhemmin metsäsuksilla. Tosin ei marraskuun ajassa ole mitään vikaa, joskin valoisa aika on hyvin lyhyt.

Elämässä pitää tehdä päivittäin lukuisia ratkaisuja, joiden virheettömyys ei ole aivan selkeä. Valittu tie voi johtaa neuvoista huolimatta huonolle polulle, sillä on asioita mitä järki ei ymmärrä, mutta sitäkin suuremmalla syyllä sydämen on velvollisuus tuntea.

Ostamme monesti sellaisia laitteita, joita osaamme käyttää vain osittain, jolloin laite on kuin auto, jonka viidestä vaihteesta vain 1 ja kakkosvaihde olisi käytössä. Tällaisia osittaiskäytössä olevia vehkeitä on paljon: Minulla on menossa ”ajankuluprojekti”, jossa otatan haltuun omistamieni laitteiden käyttämättömiä ominaisuuksia. Kännykät TV, digiboksi ja muut lisälaitteet Kamerat Tietokonelaitteet ja –ohjelmat jne. Hyvin yleistä on, että laitteen käsikirja jää lukematta, eikä edes tiedetä mitä mahdollisuuksia hienossa laitteissa on. Olen huomannut miten yleistä on, että ostetaan multimediapuhelin, jonka hinta on yli 500 euroa ja sitä käytetään osaamatta, vain 50 euron peruspuhelimen tapaan. Minulla on paljon tällaisia laitteita, joita käytän, mutta hallitsen vain osan niiden ominaisuuksista. Käynnistämäni projekti on mielenkiintoista opiskelua. Se on kuin olisin tutkimusmatkalla, jolla löytyy todella ihmeellisiä asioita. Etenkin kaikki tietokoneohjelmat ovat loppumaton ”tutkimusmat...

Syksyisessä luonnossa on niin paljon erilaisia kuvioita ja värikkyyttä, ettei valokuvien aiheista ole puutetta.

Valokuvatorstain viikon 66. haasteena on näyttää toisille kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä . Tässä on eräs sellainen kuva, sillä osallistun viikko haasteeseen.

Lohduttelen itseäni, että sellaista sattuu, mutta itsetunnolleni kirpaisu oli kipeä. Luin huonosti kokouskutsun, mutta hyvässä uskossa lähdin tilaisuuteen. Ihmettelin, kun tuttuja ei näkynyt paikalla. Kysyin neuvonnasta, mutta ei ollut tietoa hänelläkään tästä kokouksesta. Puhelinsoitolla neuvonta selvitti, että kokous on huomenna, ei tänään ! Arvaa harmittiko, kun ympärillä pyöri paljon muitakin ihmisiä. En ollut myöhässä, joskaan en jäänyt paikalle vuorokaudeksi odottamaan, vaan se on sitten kokonaan uusi reissu.