Sulkakynä ja kamera

Tänään! maanantai syyskuun 30. päivä Aamu al koi kahvin tuoksusta. Jauhan pavut itse, sillä siinä on jotain erityistä. Aamukahvi on kuin rituaali, joka virittää aivot kirjoittamaan. Mutta välillä tulee mieleen, miksi ihmeessä kirjoitan tätä blogia? Onko sillä edes lukijoita? Syksyllä k eittiössä tuoksuu lämmin keitto. Tykkään keitoista, joissa on paljon hyvää lientä. Ruuanlaitto yhdessä vaimon kanssa on rentouttavaa puuhaa, mutta samalla ajatukset harhailevat. Pihan siivous talvikuntoon ja tavaroiden lajittelu olisivat paikallaan, mutta jotenkin en vain vielä saa itseäni ryhtymään siihen. Ehkä laiskuus ja syksyn pimeys painaa päälle. Lokakuu on nyt ovella. Syksy on minusta mielenkiintoinen vuodenaika. Rakastan syksyn värejä ja sitä, kun luonto valmistautuu talveen. Usein jo lokakuussa sataa maahan ensilumi. Olen alkanut miettiä lintujen ruokintaa. Tekisi mieli valmistaa talipalloja kookosrasvasta ja siemenistä. Ehkäpä kokeilen tänä vuonna jotain uutta reseptiä. Illat pimenevät. ...

Tuuli huokailee keltalehtien tanssissa. Aamukahvin juon!  Syksy suo mielenrauhaa aamun lämpimät säkeet. 

  Valokuvakirjojen tekeminen on hyvä tapa tallentaa muistoja kirja muodossa. Mutta miksi minä teen niitä? Tässä muutamia syitä, jotka voivat sopia myös sinulle. Muistojen säilyttäminen: Valokuvakirja on kuin aikakapseli, johon tallennat tärkeät hetket ja muistot. Näin voit palata niihin aina halutessasi ja jakaa ne myös tuleville sukupolville. Kertomuksen luominen: Valokuvien avulla voit luoda tarinoita ja kronikoita elämän eri vaiheista. Esimerkiksi matkakuvat, perhekuvat tai harrastuksiin liittyvät kuvat voivat muodostaa kokonaisuuden, joka kertoo elämästäni. Omaperäisen lahjan antaminen: Valokuvakirja on aina henkilökohtainen ja uniikki lahja. Kirjan voi luoda esimerkiksi ystävälle, perheenjäsenelle tai kumppanille tärkeistä yhteisistä hetkistä. Oma taiteellinen ilmaisu: Valokuvakirjan suunnittelu on luova prosessi, jossa voit toteuttaa omia valokuva ideoita ja tyyliä. Kuvat voi valita, järjestää ne haluamallasi tavalla ja lisätä tekstejä tai muita ...

Reflektio. Sana, joka kuulostaa niin hienolta ja syvälliseltä. Se on kuin kutsu astua hetkeksi pois arjen kiireestä ja pohtia elämän suuria kysymyksiä. Mutta entä jos sanoisin sinulle, että reflektio on vähän kuin se uusi kuntosalin jäsenkortti, joka jäi pöytälaatikkoon pölyttymään? Meitä kehotetaan reflektoimaan, jopa sosiaalisen median algoritmit tuputtavat meille artikkeleita itsensä kehittämisestä ja mindfulnessista. Mutta kuinka moni todella pysähtyy miettimään, mitä kaikkea se reflektio oikein tarkoittaa? Onko reflektio vain vielä yksi tehtävä pitkässä listassa asioita, jotka pitäisi ehtiä tai viitsiä tehdä? Vai onko se aito halu ymmärtää itseään paremmin ja kasvaa ihmisenä? Ehkä reflektio on vähän kuin uudenvuodenlupaukset. Niitä tehdään innolla, mutta muutaman viikon päästä ne unohtuvat arjen pyörityksessä. Tai ehkä reflektio on kuin se vaatekaappi, joka on täyttynyt vanhoista vaatteista, joita ei koskaan käytetä, koska en tarvitse tai en tiedä mitä niiden kanssa pitäisi te...

Oletko koskaan lähtenyt pyöräretkelle tai kävelylle ilman mitään tiettyä päämäärää? Uteliaisuus voi johtaa meidät tuntemattomiin paikkoihin, joita emme olisi ehkä voineet odottaa. Kun uskallamme astua tuntemattomalle polulle, elämä tarjoaa unohtumattomia kokemuksia ja mahdollisuuksia kasvaa yksilöinä. Muistan, miten 1960-luvulla päätin lähteä opiskelemaan maataloutta, vaikka en tiennyt mihin se johtaa, sillä veljeni oli määrä periä perheen maatila. Opiskelu johti minut työelämään, jossa minulla oli mahdollisuus tutustua monenlaisiin asioihin ja tavata uusia ihmisiä. Uteliaisuus on lahja, joka kannattaa ottaa vastaan. Kun olemme avoimia uusille ideoille ja kokemuksille, elämästä tulee rikkaampaa ja laajempaa. Koko työurani ajan olen aina halunnut oppia jotain uutta ja odottaen innokkaasti, miten se saattaa johtaa minut unohtumattomiin seikkailuihin. Maataloustuotanto, karjankasvatus sekä elintarvikkeiden raaka-aineiden hankinta ja prosessointi olivat kaikki osia työnkuvaani. Ehkä olisin...

Kuva on luotu tekoälyllä On sanottu, että on vain yksi asia, joka on pahempi, kuin se että ihmiset puhuvat pahaa hänestä. Se on se kun ihmiset ovat halunneet unohtaa hänet tykkänään. Tämä ajatus herättää monia kysymyksiä. Miksi unohtaminen on pahempaa kuin arvostelu? Mitä se kertoo meistä ihmisinä, jos ja kun haluamme unohtaa menneisyyden, myös ne henkilöt ja asiat, jotka ovat vaikuttaneet siihen? Unohtaminen voi olla helppo tapa käsitellä menneisyyden virheitä ja haavoja. Se voi tuntua vapauttavalta, kun ei tarvitse enää kantaa taakkaa esimerkiksi menneistä poliittisista tapahtumista. Kuitenkin, kun unohdamme kokonaan henkilöt, jotka ovat olleet osa historiaa, vaikka osa heidän tekojaan olisivatkin olleet vääriä, menetämme mahdollisuuden oppia menneisyydestä. Unohtaminen voi myös olla epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuutta. Toisaalta, arvostelu voi olla tuhoisaa. Kun henkilöä tai eläintä mustamaalataan, maine voidaan pilata ja hänen mahdollisuute...

Elämme digitaalista aikaa, jossa tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Kaikki tallennetaan pilveen, tietokoneille ja puhelimiin. Mutta kuinka pysyvä onkaan tämä digitaalinen omaisuutemme? Pidempi sähkökatko, virheellinen tallennus tai yksinkertainen ohjelmistopäivitys voivat hävittää vuosien työn hetkessä. Silloin jää vain tyhjä kansio ja katkera makea tunne siitä, että kaikki on mennyt hukkaan. Verratessa tätä tilannetta historiaan, ei voi välttyä miettimältä, kuinka paljon kestävämpää vanhat kulttuurit olivat. Egyptin pyramidit, Inkojen ikiaikainen historia ja lukemattomat muut muinaismuistot ovat säilyneet tuhansia vuosia. Nämä ovat todisteita ihmiskunnan kekseliäisyydestä, taidosta ja kyvystä luoda jotakin, joka kestää aikaa kauemmin. Miksi siis emme miettisi enemmän sitä, kuinka voisimme luoda myös omalla elämällämme jotain pysyvää? Ehkä se ei olekaan aina helppoa tai ehkä ei edes mahdollista. Mutta voimme ainakin pyrkiä siihen, että jälkeemme jäisi muutakin kuin someprofiili ja ...

  Suomalainen mies on kuin MacGyver, kun edessä on ongelma, jo s ratkaisuun ei enää löydy käyttö ohjetta. Silloin alkaa luova ongelmanratkaisu, jossa kaikki käytettävissä olevat välineet ja tiedot laitetaan tiskiin. Ja kyllä se siitä, vaikka lopputulos ei aina olekaan ihan sitä, mitä käyttöohje olisi ehdottanut. Mutta eihän siinä mitään, kunhan laite taas toimii – tai ainakin sen verran, että voi näyttää kaverille, miten homma hoidetaan. Säilytä, sillä käyttöohjetta voi tarvita! Käyttöohje on tullut laiteen mukana ostettaessa, mutta ei sitä nyt enää löydy, se yleensä päätyy johonkin varmaan paikkaan, josta sitä ei osaa etsiä. Silloin onkin hyvä, että muistissa on ne tärkeimmät kohdat, kuten "älä koske tähän" ja "suojaa kosteudelta". Ja jos sattuu lopullisesti unohtumaan, tai se käyttöohje on viety paperinkeräykseen. Aina voi kysyä neuvoa naapurilta tai kaverilta, joka on varmasti lukenut käyttöohjeen huolella tai ainakin paremmin. Mutta miksi meidän suomalaisten m...

Satakuntalainen sananlasku Suomalaiset sananlaskut ovat kuin vanhoja viisauksia, joita on vaalittu sukupolvelta toiselle, mutta niiden käyttö on vähentynyt. Nämä lyhyet, usein runolliset lauseet tiivistävät kokemuksia, ajatuksia ja arvoja, jotka ovat olleet tärkeitä suomalaisille sukupolvesta toiseen. Sananlaskut ovat olleet tapa välittää tietoa ja opetuksia, mutta myös huumoria ja pilkkaakin. Nyky-yhteiskunnassa sananlaskujen käyttö puhekielessä on vähentynyt. Nopearytminen maailma ei aina jätä aikaa miettiä syvällisempiä merkityksiä, ja sananlaskut voivat kuulostaa hyvin vanhanaikaisilta. Toisaalta, juuri siksi niiden käyttö voisi olla virkistävää. Sananlaskut voivat tarjota oivalluksia moniin elämän tilanteisiin ja auttaa meitä näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Esimerkiksi sananlasku "Ei savua ilman tulta" muistuttaa meitä siitä, että jokaisella ilmiöllä on syynsä. Vaikka sananlaskut ovatkin peräisin menneisyydestä, niissä on yllättävän paljon ajankohtaisuutta. Moni s...

Olemmeko me ihmisinä, menettämässä jotain olennaista? Onko se keskittyminen tekemäänsä, hiljaisen tiedon omaksuminen tai yksinkertaisesti se, näyttää mielenkiintoiselta?  Tutkimuksen mukaan yli seitsemän kymmenestä suomalaisesta (74 %) on sitä mieltä, että on parempi nähdä ihminen lukemassa, kuin selaamassa puhelintaan. Puhun siitä, kun näemme toisen ihmisen lukemassa kirjaa tai lehteä. On jotain erityistä siinä näkymässä, joka herättää katsojassa positiivisia tunteita, vaikka julkisessa kulkuneuvossa.  Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen, joka on uppoutunut kirjan maailmaan, vaikuttaa viehättävämmältä kuin henkilö, joka tuijottaa kännykkäänsä selaten. Miksi näin on? Ehkä se johtuu siitä, että lukeminen on aktiivista toimintaa, joka vaatii keskittymistä ja mielikuvituksen käyttöä. Kun näemme ihmisen lukemassa, voimme kuvitella, millaisessa maailmassa hän sillä hetkellä on. Se herättää uteliaisuutta ja halua ymmärtää. Kännykkä, taas, on passiivinen laite. Se tarjoaa...

  Photowalk. Sana, joka kuulostaa siltä kuin se olisi jostakin tieteisromaanista. Mutta onko tämä uusi termi vain internetin viimeisin trendi vai onko siinä jotain syvempää? Phowalk on yhdistelmä englannin sanoista "photo" ja "walk". Se kuvailee toimintaa, jossa ihmiset kävelevät kameran kanssa ottaen valokuvia. Alun perin se oli lähinnä valokuvaajien harrastus, mutta sosiaalisen median nousun myötä photowalk on muuttunut laajemmaksi ilmiöksi. Ihmiset kaikkialla maailmassa lähtevät kameransa kanssa kävelylle, jakavat kuvia verkossa ja inspiroivat muita samaan. On helppo ymmärtää photowalkin suosio. Se yhdistää liikunnan, luovuuden ja yhteisöllisyyden. Samalla kun liikut luonnossa tai kaupungissa, saat ikuistettua syksyn värejä, kauniita hetkiä ja kokemuksia. Ja kun jaat kuvia verkossa, saat palautetta ja voit löytää uusia ystäviä, jotka jakavat saman harrastuksen. Onko photowalk vain hetken huuma vai voiko siitä tulla pysyvä osa liikuntakulttuuria? Ehkä? Phowalk t...

  Olipa kerran kaksi sammakkoa:  jotka päätyivät vahingossa vedellä täytettyyn kattilaan. Toinen sammakko oli kauhuissaan ja yritti epätoivoisesti paeta. Se heilutti raajojaan ja yritti kiivetä ylös kattilan reunaa, mutta kaikki sen ponnistelut olivat turhia, se väsyi kun vesi lämpeni. Toinen sammakko puolestaan ​​reagoi tilanteeseen täysin eri tavalla. Toivon menettämisen sijaan se päätti ryhtyä toimiin. Se ui rauhallisesti vedessä ja etsi ratkaisua. Se ui reunoja pitkin ja tutki huolellisesti ympäristöään. Lopulta se löysi pienen kohouman kattilan seinältä, tukeutui siihen  ja hyppäsi ulos juuri ennen kuin kuuma vesi olisi lamauttanut sen. Miksi Toinen sammakko selvisi: Tämä tarina herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Miksi yksi sammakko panikoi ja antoi periksi, kun taas toinen jatkoi taistelua? Vastaus voi liittyä erilaiseen asenteeseen, mutta myös oivalluksiin ja selviytymiskykyyn. Ehkä toinen sammakko oli luonteeltaan optimistisempi ja uskoi, että vaikeuksista on m...

 Aikana, jolloin vodkaturismi kukoisti, olimme matkalla Pietarista kohti Suomen rajaa. Bussissa viereisellä penkkirivillä istunut nainen huomautti: —Olet hirveästi humalassa! Istuin hetken hiljaa ja sitten vastasin naiselle, että hän on hirveän ruma! Nainen vastasi: "No sitten taidamme olla tasoissa!" "Voi ei", sanoin, "koska olen pian selvä, mutta sinä olet edelleen RUMA!" Mitä tästä opimme: Tämä tilanne on muistutus siitä, kuinka tärkeää on olla kohtelias toisille ihmisille ja kuinka alkoholi voi vaikuttaa käyttäytymiseen. On tärkeää hallita omia tunteitaan ja välttämään tilanteita, joissa voi sanoa asioita, joita myöhemmin voi harmitella.

  Jänis kävi kysymässä kyläkaupasta porkkanoita: kun niitä ei ollut pitkäkorva kävi lähes päivittäin uudelleen kysymässä haluamiaan porkkanoita. Jänis oli niin päättäväinen porkkanoiden suhteen, että se teki kauppiaasta hullun. Lopulta kauppias uhkasi naulata jäniksen pitkistä korvista kiinni seinään. Seuraavanakin päivänä jänis tuli kauppaan ja kysyi nyt: ”Onko nauloja? Ei ole vastasi kauppias. Onko sitten porkkanoita?” Kauppias katsoi jänistä pitkään ja sanoi lopulta: ”No niin, mene nyt kotiin ja syö salaattia, jota on tarjouksessa!” Mitä tästä voi oppia? Joskus ihmiset vain tarvitsevat hieman erilaisen näkökulman, jotta me ymmärrämme tilanteen. Ja muista, että salaatti on terveellistä ja hyvää!

Eläkeikä: on aikaa, jolloin matka on täynnä ylä- ja alamäkiä. Ikä on vain numero, joka ei määrittele kuka olet tai mitä voit saavuttaa. Epävarmuuden hyväksyminen on osa tätä maailman aikaa ja vapauttaa energiaa tärkeämpiin asioihin. Kiitollisuuden harjoittaminen auttaa pitämään mielen positiivisena ja lisää onnellisuutta. Virtuaalinen viestintä: on helppoa nyky-yhteiskunnassa, mutta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on tärkeää. Kannattaa kysyä veljiltä, ​​sisarilta ja naapurilta, kuinka he voivat. Pienet teot, kuten keskeneräisten asioiden hoitaminen, tuovat mielenrauhaa. Päiväkirjan pitäminen on loistava tapa käsitellä omia ajatuksia ja tunteita sekä seurata elämänmuutoksia. Se voidaan jakaa läheisten kanssa tai säilyttää salaisina kansioin a. ¨ Kuka hallitsee elämääsi: j oskus saatat sen unohtaa, mutta peiliin katsominen selventää sen hetkessä. Tee itsenäisiä valintoja, jotka tuovat iloa ja tyydytystä. Hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen, nautin matkasta enemmän, ...

  – elämän pienet arvoitukset Olen aina hämmästynyt siitä, kuinka voimme huolehtia asioista, joita emme ole edes yrittäneet tehdä. Esimerkiksi: "En lukenut sitä kirjaa, ja nyt kadun sitä. Miksi jätin oven kiinni, kun avain oli jo kädessäni?" Kuulostaako tutulta? Aivomme näyttävät toimivan toisinaan kuin alkukantainen tekoäly, joka hyppää edestakaisin menneisyyden ja tulevaisuuden välillä pysähtymättä koskaan nykyhetkeen. Olemme jo tuominneet itsemme asioista, joita emme ole tehneet, ja huolestuneet mahdollisista seurauksista ennen kuin olemme edes hengittäneet kunnolla. Ehkä se on vain osa ihmisluontoa, koska haluamme hallita kaikkea. Meidän on vaikea hyväksyä, että elämässä on asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Siksi yritämme ennustaa tulevaisuutta ja huolehtia etukäteen kaikista mahdollisista skenaarioista, kuten Ukrainan sodan lopputuloksesta. Mutta entä jos hengitän syvään sisään ja ulos, antaen asioiden olla? Mitä jos hyväksymme sen, että emme voi tietää, mitä oli...

Syyssateessa, kun puut vaihtavat väriä. Kukat kukkivat, mutta kesä väistyy ja luonto odottaa talvea. Syksy on kuin taiteilijan sivellin, joka maalaa luontoa hitaasti uusiin s ävyihin. Viimeisten lämpimien päivien jälkeen huomaamme lehtivihreän vaihtuvan värit. Kirkkaan vihreä väistyy pehmeiden keltaisten, oranssien ja punaisten kanssa. Metsästä tulee värikäs mestariteos, joka kutsuu meidät ihailemaan luonnon kauneutta. Pakkasen jälkeen tulee syysmyrsky, joka lakaisee lehdet pois puista. Vaikka ennätyskesä lukuisine helle päivineen on takanapäin, luonnosta löytyy paljon muutakin kuin vain värikkäitä lehtiä. Syksyn kukat kukkivat monissa puutarhoissa ja niityillä. Taivaalta putoavat pienet sadepisarat lisäävät syksyn tunnelmaa. Vesi kimaltelee lehdillä ja tekee maasta pehmeän. Luonto valmistautuu nyt talveen. Linnut keräävät ruokaa ja monet eläimet etsivät lämpimiä talvipaikkoja. Syksy on aikaa, jolloin voimme tarkkailla luonnon kiertokulkua ja ihailla sen viisasta vaihtelua. Valmist...

Aivan kuten säätiedotus jo eilen lupasi, taivas on tänään täynnä harmaita pilviä ja sade ropisee tasaisesti. Omat tuntemukseni tätä päivää kohtaan vaihtelevat: toisaalta pidän sateen rauhoittavasta vaikutuksesta, mutta toisaalta kaipaan myös aurinkoa ja lämpöä. Miten sinä suhtaudut sateeseen? Onko se sinulle mieluisa vai mieluummin vältettävä vaihe vuodessa? Minulle sade on kuin mahdollisuus pysähtyä hetkeksi kiireen keskellä. Sateen ropina ikkunalla luo kotoisan tunnelman ja kutsuu sisään lukemisen tai muun rentoutumisen pariin. Toisinaan vaan katselen sadetta terassilla istuen ja syksyisen maiseman muutoksia katsellen, saatan myös tehdä muistiinpanoja kynällä tai ääni-tallentimella. Vaikka sade tuo mukanaan hieman harmautta arkeen, se on luonnolle välttämätöntä. Kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen ja sade puhdistaa ilman. Sateen jälkeen ilma tuoksuu raikkaammalta ja luonto herää uuteen elämään, onhan vielä kesäisen lämmintä, joten sienet kasvavat.  Ehkäpä tämä on täydellinen...

Joskus tulee yllättäen tarve ottaa kirja käteen ja lukea se uudelleen, tai kuunnella äänikirjana. Eilen ”Haluatko miljonääriksi” ohjelmassa oli kysymys: kuka on kirjoittanut klassikon ”Kenelle kellot soivat”. Minulla on varmaankin kaikki Hemingwayn suomennetut kirjat omassa kirjahyllyssä, ja päätin lukea tämän kirjan uudelleen. Paksu kirja ja pientä tekstiä, tuntuu työläältä, joten päädyin helpompaan tapaan eli kuuntelen teoksen äänikirjana, joka on tänä vuonna lukenut Timo Mäkynen uudelleen äänikirjaksi. Entuudestaan tuttu, mutta suurelta osalta unohtunut kirja on mielenkiintoinen kuuntelukokemus. Aikaa tämän 422 sivuisen kirjan kuunteluun menee 21 tuntia. Ernest Hemingwayn: ” Kenelle kellot soivat ” on klassikko, joka vie lukijansa Espanjan sisällissodan keskelle. Romaani kertoo yhdysvaltalaisesta Robert Jordanista, joka on liittynyt tasavaltalaisten sissi armeijaan. Jordanin tehtävänä on räjäyttää silta, jotta hallituksen joukot eivät pääse vahvistamaan rintama linjojaan. Hemingwa...

  Kiina on tunnettu halvoista tuotteistaan, mutta kuten sanonta kuuluu, halpa on usein kallista. Tilasinpa Temusta kätevän kahvimyllyn, joka palveli uskollisesti muutaman kuukauden. Sitten se vain yhtäkkiä lakkasi toimimasta. Tuoreen, itse jauhetun kahvin makuun oli jo ehtinyt niin tottua, että ilman myllyä olo oli kuin ilman aamukahvia. Uusi mylly piti hankkia, mutta suomalaisista kaupoista ei löytynyt yhtä edullista vaihtoehtoa. Lopulta päädyin Prismaan, jossa myytiin Wilfa CG2G 260 -apparaattia. Hinta oli kohtuullinen ja miellyttävä yllätys on viiden vuoden takuu. Samalla reissulla poikkesin vielä Lidlissä ja napsin mukaan Bellarom-kahvia. Yllätyksekseni se maistui lähes yhtä hyvältä kuin tuttu "Pauligin Presidentti", vaikka hintaero on huomattava. Jos tämä hintasuhde säilyy, niin uusi mylly maksaa itsensä takaisin noin kymmenessä Lidlin kahvi kilossa. Meillä kahvia kuluu kahdestaan noin 50 grammaa päivässä, joten vuodessa kahvipapuja ostetaan noin 18 kiloa. Olen nyt yhden...

Tie parempaan kahvihetkeen Kiinalaisesta Temu-verkkokaupasta talvella -24 tilattu USB-ladattava pieni kahvimylly oli erinomainen, mutta se oli mekaanisesti heikko! Se hajosi odottamatta ja nyt kaipaamme sitä. En lähde Temulta vaatimaan uutta, siksi meillä on harkinnassa: tarvitsemmeko kahvimyllyn? Totuimme siihen, ja tänään kahvipavut jauhettiin tehosekoittimella. Hyvin onnistui niinkin! Suomen markkinoilla on nykyään valtava valikoima erilaisia kahvimyllyjä, joten tarjontaan on helppo hämääntyä. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi muutamia seikkoja, jotka voivat auttaa päättämään, onko kahvimylly hyödyllinen investointi. Hinnaltaan ne vaihtelevat 25 eurosta, jopa satasiin asti. Tuoretta kahvia joka päivä Yksi suurimmista syistä hankkia kahvimylly on, että se mahdollistaa tuoreen kahvin nauttimisen joka päivä. Valmiiksi jauhettu kahvi menettää arominsa melko nopeasti, joten jos haluat parhaan mahdollisen maun, kannattaa kahvi jauhaa juuri ennen valmistusta. Kahvimyllyllä voi myös sä...

Istuin hetken pihan penkillä ja katselin ylös koivuun. Yksi ensimmäisistä keltaisista lehdistä irtautui oksasta ja leijui hitaasti kohti maata. Se on kuin pieni lentolehtinen, värikäs hyvästijättö kesälle. Lehden laskeutuessa maahan tunsin syksyn kosketuksen. Kellastuvat lehdet ovat ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että vuodenaika vaihtuu jälleen. Luonnon syklit ovat aina kiehtoneet minua. On kiehtovaa seurata, miten ympäristö muuttuu ympärillämme kuukaudesta toiseen, mutta myös vuodesta toiseen. Syksy tuo mukanaan oman kauneutensa: lehtien väriloiston, viilenevän ilman ja raikkaan tuulen ja syyssateet. Tuskin tälle vuodelle enää hellepäiviä riittää. Eilinen sunnuntai olikin jo tämän ennätys-vuoden 69-hellepäivä. Mutta syksyn saapuminen herättää minussa myös muita ajatuksia. On haikeutta, kun kesä jää taakse. Toisaalta syksy on myös uusien alkujen aikaa. Se on aikaa sisäänpäin kääntymiselle, lämpimille juomille ja pitkille pimeille illoille. Syksy on vuodenajasta, jolloin voi ...

 Liityin äskettäin Facebook-ryhmään nimeltä "Suomalaiset Sananlaskut", jossa ihmiset jakavat erilaisia ​​sananlaskuja ja sanontoja. Minulla on melko hyvä muisti tällaisille asioille, joten tiedän niitä melkoisen paljon. Yritän käyttää niitä myös jokapäiväisessä keskustelussa. Kaikki sananlaskut ovat sanontoja vanhoista ajoista, mutta kaikki vanhat viisaudet eivät ole sananlaskuja. Sananlaskut ovat vain yksi osa laajempaa kokoelmaa vanhoja sanontoja, joita on hauska tutkia. Sananlaskuja on koottu moniin kirjoihin, ja luultavasti löydät niitä myös verkosta. Ne muuttuvat ja kehittyvät ajan myötä, mutta ne sisältävät paljon tietoa, josta voimme oppia. Se on kiva harrastus! https://www.facebook.com/groups/vanhatsanonnat

Kuva Keitele järveltä Suomi on tunnetaan tuhansien järvien maana, ja hyvästä syystä. Wikipedian mukaan: Suomessa on noin 168 000 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. Näistä järvistä noin 57 000 on yli hehtaarin  ja noin 2 600 on yli neliökilometrin. Suomen järvien pinta-ala on 32 600 km², mikä tekee Suomesta yhden järvi rikkaimmista maista maailmassa. Järvet ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja luontoa, ja ne tarjoavat monia mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja rentoutumiseen. Järvet ovat myös tärkeitä luonnonvaroja. Niitä käytetään kalastukseen, veneilyyn, melontaan, uintiin, ja muihin vesiurheilulajeihin. Järvet ovat myös tärkeitä maamme lintu- ja muille eläinlajeille. Suomessa on paljon kauniita järviä, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Jotkut järvet ovat suuria ja syviä, kun taas toiset ovat pienempiä ja matalampia. Jotkut järvet ovat osa metsä- tai maaseutumaisemia, kun taas toiset lähellä kaupunkeja. Jos olet turisti, etkä k...