Sulkakynä ja kamera

Haastekuva #8

Keskiviikon Jyväskylän kaupunkilehti kertoi, kaupunkikurreja olevan tänä talvena vähemmän. Minusta se on oikein hyvä asia, sillä näistä pihan vesseleistä on pienen ilon vastapainoksi paljon haittaa. En ole kokenut hyvällä, kun kiipeilevät seinillä ja kuvaustelineillä, sekä repivät matoista pehmustetta pesiinsä. Ei edes sekään ole auttanut, että niille on annettu jotakin villaista kuusenoksalle, josta olisi saanut vapaasti ottaa. Lintupöntöt ne siivosivat viime kesänä. Aika pienistäkin rei`istä ne tassullaan kurkottivat. Mukavaa ei ole myöskään ollut, oravien sisälle tulo. Ikkuna tai ovi raollaan niin koputtamatta tulee kurre, jos toinenkin sisään, ei niitä ole tarvinnut houkutella, mutta suuri työ on paholaisten pois saannissa. Nyt niitä ei ole näkynyt lintulaudoilla eikä kuusen oksilla hyppimässä, pientä kaipausta tuntien olemme kuitenkin iloisia, jos eivät haitallisessa määrin esiintyisi koko vuonna. Lakia lukeva kaupunkikurre

Tammikuu alkaa olla lopuillaan, samoin olisi toivomukseni, että nämä kovat pakkaset lauhtuisivat. Valokuvausintokaan ei saa miestä lähtemään tuulisena pakkaspäivänä luontoon. Toki muistan mitä UKK on aikanaan sanonut —Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä. Näitä tekosyitä ei ole ollut vaikea etsiä, sillä uusi tietokone ja sen mukana hankkimani uudet ohjelmat antavat mielenkiintoista puuhaa lämpimässä työhuoneessa. Oma aikansa on kulunut myös vanhojen ohjelmien ja tiedostojen järjestämisessä uuteen koneeseen. Voiton puolella olen, joten jos nyt ne säät lämpenisivät. Samalla saattaisin innostua lähteä katselemaan millainen tarjonta käytetyistä autoista on. Se onkin minulle uusi asia sillä tähän asti vain ensimmäinen oma autoni on ollut käytettynä hankittu, mutta sen jälkeen kymmenkunta aivan tuliteränä. Odottelen nyt kunnes vakuutusrahat ilmestyvät tilille, niin sitten on mukavampi lähteä ostoksille. Niin vielä tuosta valokuvaamisesta, olen harjoitellut salamaku...

En ollut suunnitellut auton vaihtoa tälle vuodelle, mutta jouduttuani toisen auton töytäisemäksi ja auton mentyä vakuutusyhtiön lunastukseen, olen uudessa tilanteessa. Kolarin seurauksena joudun tekemään joitakin valintoja: Hankinko oman auton vai turvaudunko julkiseen liikenteeseen? Harkitsinko pidempään tai ostanko auton pikapuoliin? Ostanko auton suoraan omistajalta vai autoliikkeestä? Valmistusmaa? Merkki ja korimalli? Vuosimalli ja ajokilometrien määrä? Moottorin tilavuus? Lisävarustelu? Paljonko olen sijoittamassa autoon? Tulisinko sittenkin toimeen ilman autoa?  Onneksi autoja on paljon tarjolla, joten valinnanvaraa riittää. En kuitenkaan halua sairastua pahaan autokuumeeseen, en edes kevään kynnyksellä. Asiat saavat muhia, sillä niiden on tapana järjestyä jotenkin.

Palokan Euromarketista tulee lähiaikoina Prisma. En juuri ole kannattanut kauppojen sunnuntai aukioloa, mutta kävimme tänään kävelyllä Euromarketissa. Tyhjä se alkaa olla, sillä kansa on hoitanut tavarat alehintaiset tavarat pois. Katselimme vaimon kanssa tyhjiä hyllyjä, sillä ei siellä enää juu mitään ostettavaa ollut. Vaatteet ja jalkineet ovat menneet, mutta onneksi ruokaa vielä löytyi. —Taitaa sulkeutua jo ensi viikolla, epäili kassan tyttö. Oma aikansa siinä menee ennen kuin marketti avautuu Prismana. Katkos ei ole varmaan kovin pitkä, joskaan ei se meitäkään juuri haittaa, sillä onhan ABC-myymälä aivan vieressä. Nyt autottomana on ruokakaupan läheisyydellä jotakin merkitystä. Tänään vedimme lasten pulkalla viikon ruokatarvikkeet kotiin, joten käyhän se näinkin. Tuskin autoton aika tulee olemaan kovin pitkä, sillä romuttuneesta autosta on varmaan jo ensiviikolla vakuutusrahat tulossa. Mietityttää vieläkin, saanko noilla korvaus euroilla vastaavan auton vai käytänkö saamani raha...

Näyttää siltä, että meillä suomalaisilla on pitkät nimet, joissa on paljon kirjaimia! Muita nimien pituuksia voit katsoa täältä 1234.....blogi

Vähitellen elämä  alkaa taas normalisoitua kolarin ja muiden vuodenalun tapahtumien jälkeen. Pitkään vireillä pitämäni tietokoneen vaihto on jo loppusuoralla, sillä kirjoitan nyt uudella koneella. Paljon tässä on vielä puuhaa, ennen kuin kaikki ohjelmat ja lisälaitteet toimivat Windows7 alaisuudessa. Oma hommansa on myös tiedostojen siirto uuteen koneeseen. Osa jää arkistointiin CD ja DVD levyille. Tärkeimpiä tietoja siirrän ulkoisen kovalevyn kautta käsittelyyn. Vanha kone on vielä onneksi toimintakuntoinen, joten varteenotettava vaihtoehto on liittää se langattomasti kotiverkkoon. Tulostin on myös langaton Canonin MP640 monitoimimalli, joka odottaa vielä laatikossa. Uusia ohjelmia on myös opeteltavana, eikä siirtyminen XP:stä seiskaan ole aivan itsestään selvä juttu, joten ei tule pakkaspäivinä aika pitkäksi vaikka ei ulos tarkenisi mennä.

Auto-onnettomuuteen joutuminen ei ole ollenkaan miellyttävä kokemus, vaan se aiheuttaa stressiä ehkä vielä pitkänkin aikaa. Ensimmäinen hyvä kokemus oli kun huomasin ja kuulin jysähdyksen jälkeen vieressä istuvan vaimoni vastaavan kysymykseeni, mikä se oli? Nousimme molemmat hämillämme romuttuneesta autosta. Pystyimme liikkumaan ilman apua, vaikka peräänajo oli melko raju. Helpotusta tuotti myös, se kun perään ajaneen auton kuljettaja nousi myös omasta autostaan. Kipuja, särkyjä ja unettomuutta on nyt ollut maanataista toista viikkoa, ja tietenkin lääkärissä käynnit vielä jatkuvat. Vastapuolen vakuutusyhtiö ilmoitti aika pian tapahtuman jälkeen, että he lunastavat autoni suurten korjauskustannusten vuoksi . Ensimmäinen lunastusarvio oli todella tyrmistyttävän alhainen. Nyt on sitten aikaa kulunut, enkä ole kysellen heitä häirinnyt, mutta tänä aamuna soitin ja tiedustelin, ”joko autoni on korjattu”? Tuntui, että lunastusasia sai uutta puhtia ja nyt se on sitten sovittu. Halusin te...

Kyllikseni saanut olen savunharmaasta talvisäästä. Auringon olis aika tulla talven selkä taitamaan, tehden hämäristä hangista valon - varjon leikkikehän. antaen lupauksen valoisasta kevätsäästä.

Ei sille mitään voi mitä sattuu, ja on hyvä kun ei pahemmin sattunut. Mieleen jää kuitenkin pysyvä merkintä, joka ei äkkiä unohdu. Viikon takaisesta tapahtumasta riittää muistelua pitkään, mutta en sentään tätä blogiani valjasta yhdelle ajatukselle, vaikka vielä tästä tännekin kirjoitan. Se on sitten lukijan oma asia lukeeko ja mitä ajatuksia luettu herättää. Elämä opettaa aina uutta, sillä on suuri henkilökohtainen muutos, kun ihminen joka on aina tarvitessaan turvautunut omaan ajoneuvoon, huomaa että on mentävä bussilla. Nyt se auto on romuna, enkä ole päättänyt milloin koslan hankin. Tulisinko toimeen autotta, sitä mietin nyt liiankin usein? Onko minussa vihreyttä hiukan, joka olisi julkisen liikenteen puolella. Kesällä voisimme ajella vaikka junalla, ja vuokrata auton, jos siltä tuntuu. Jostakin Aale Tynnin runosta muistan säkeen: ”On pakko kasvaa kyljin arpisin”, ja kehittyä kivien välissä, kuten katajat kuivalla kankaalla.

Auto-onnettomuus, on aina suuri inhimillinen tapahtuma. Se on sitä vaikka vauriot näyttäisivät vähäisiltä. Ihmiskeho ei kestä suuria rasituksia ja kaikella yllättävällä on vaikutusta myös ihmismieleen. Koemme vaimoni kanssa kokeneemme peräänajon seurauksena jotakin sellaista, jota ei voi toivoa kenenkään kokevan. Kehossa tuntuu, eivätkä unirytmit ole kohdallaan, mielentila ailahtelee poikkeavasti, ärsytyskynnys on alentunut. Vammojemme lopullinen laatu ei ole vielä selvillä. Auto on ainakin romuna ja mieltä painaa myös millaisen korvauksen toisen osapuolen liikennevakuutus siitä lunastuksessa maksaa. Pelottaa sekin, jos vähänajetun auton käyttöarvo ja käypä arvo ovat kaukana toisistaan. Tuskin kukaan voi olla iloinen jos käy, kuten joissakin sijoituspapereissa on käynyt, että ”merenneito sukeltaa” syvyyksiin. Paljon on positiivistäkin, sillä paljon pahemminkin olisi saattanut käydä, esimerkiksi automme olisi voinut ajautua vastaantulijoiden kaistalle, jolloin olisimme joutunee...

Eilen aamupäivällä vahinkotarkastaja soitti kertoen, että autoni on tarkastettu ja korjauskustannusarvio on sillä tasolla, että edessä on auton lunastus. Hän halusi pääasiassa tarkempia tietoja autosta ja kartoitti minun käsitystäni sen hinnasta. Lupasin lähettää huoltokirjan ja muitakin asiakirjoja jos niitä tarvitaan, mutta toistaiseksi ne ovat vielä minulla. Hän ei antanut hintaa, jolla lunastus tehtäisiin. Tällainen jo iäkäs, siisti, mutta vähän (132 000 km) ajettu diesel farkku on varmaan aika harvinainen. En myöskään halua luopua siitä niin, etten saisi vastaavan tasoista hyvin varusteltua autoa tilalle, vaikka nyt se voisi olla bensakäyttöinen. Vakuutusmiehen uutta yhteydenottoa ei ole tänään tullut, mutta varmaan sen aika on heti alkuviikosta. Olisin todella tyytyväinen, jos vastapuolen yhtiö maksaisi arvioimansa auton korjauskustannuksen, jolloin ehjä etupää tietenkin jäisi yhtiölle. Muutama päivä autottomana alkaa jotenkin sujua. Olen nyt aktiivinen julkisen liiken...

Autovahinko aiheuttaa monia huolia, joita liikennevakuutus ei ehkä korvaa. Syyttömällekin syntyy kärsimyksiä ja kuluja, jotka jäävät vain kärsittäviksi. Soitin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun, johon jouduin odottamaan pitkään, siellä ei annettu aika-arviota, eikä ilmoitettu monentenako olen jonossa. Tämä on mielestäni huono asia, vaikka musiikki oli oikein hyvää! Asiakaspalvelu oli ystävällistä, jopa hyvin myötätuntoista. Minun ei tarvitse tehdä kirjallista vahinkoilmoitusta ja vakuutus ja käyttövoimavero katkeavat kolaripäivästä, kunhan ajoneuvo on tarkastettu ja asianmukaiset päätökset on tehty. Tunnen jännitystä siitä, maksetaanko mahdollisessa lunastuksessa odottamaani auton käyttöarvon mukaista korvausta, sillä auto on jo vanha mutta erittäin vähänajettu. Jälkikäteen ajatellen se olisi pitänyt myydä jo silloin kun jäin eläkkeelle. Elämä on armotonta rahapeliä, jossa on mukana myös korkeita inhimillisiä panoksia. Ylivoimaisia vastustajia vastaan ei useinkaan tunne olevansa riittä...

Körötellesämme eilen vaimon kanssa kotiinpäin, jouduimme liikenneonnettomuuteen. Panin vilkun päälle aikoen kääntyä pois päätieltä, katsoin taustapeilistä, eikä mitään poikkeavaa ollut havaittavissa. Valmistauduin varovaisuutta noudattaen poistumaan vasemmalle, silloin suorastaan ”räjähti”! En oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut? Autoni oli oikealla puolen tietä hienoisesti lumipenkassa ja me makasimme autossa päät takapenkillä. Peräänajossa kääntyivät törmäyksen voimasta Citikan selkänojat alas. En tuntenut kipuja, vain jalkaan sattui vähän, ei muuta. Vaimo kysyi, mikä se oli? Vastasin, että jokin varmaan räjähti. Nousimme molemmat autosta, emme olleet ainakaan vakavasti loukkaantuneita. Perään ajanut auto oli punainen Polo. Kuljettaja nousi autosta, kysyin: Miten tässä näin kävi? ”En huomannut teidän autoa.” Hän oli katsellut taustapeiliin, kenties sen asentoa korjaten. Hän vaikutti olevan kunnossa, vaikka Polon molemmat turvatyynyt olivat lauenneet. Varmistin, ettei autossa...

Haaste #5 alkaen la 9.1.2010 Viikon haasteaihe: "sisarusteni lukumäärä" Yykaakoonee

Tämä aika on sellaista, että joka ainoa päivä jälkeen jää jotakin digitaalista tietoa. Niin on ollut jo vuosikymmenten ajan lähtien ensim-mäisestä tietokoneesta. Jäljellä on Commodoren jäljiltä nauhakasetteja ja Kaypro II CP/M lerppuja. Noita ei enää saa, ei ainakaan helposti herätettyä luettavaan muotoon. Monet vanhimmista digitaalisista kuvistakin ovat tekniikan muuttuessa jääneet unholaan Kaapissa olevat lerput ja sadat korput, olisi pian luettava parempaan talteen, jos ne aikoo säilyttää. Uusissa tietokoneissa ei ole enää korppuasemaa, mutta saahan sellaisia USB liitäntään ostettua. Videotekniikkakin on muuttunut, joten VHS ja S-VHS kameroilla kuvatuille videoille olisi tehtävä jotakin. Lainasin kirjastosta Petteri Järvisen Digiarkistointi nimisen kirjan, joka herätti näitä ajatuksia. Paljon on tehtävissä, mutta se kaikki on suuren työn takana. Kehitys on hyväksi, mutta se samalla vanha materiaali muuttuu lähes taakaksi.

Joulunpyhät loppuvat Loppiaiseen, joka saattaa olla vähämerkityksisempi, kuin ensiviikon puolivälissä oleva Nuutinpäivä. Joulu on nyt kuitenkin ohitse ja kuusesta ovat neulaset karisseet, paitsi tietenkin hoitoystävällisessä kiinalaisessa muovikuusessa ne säilyvät vuodesta toiseen. Muovikuusi ei kartuta jätteitä. ”Jos Loppiaisena sataa lunta sen verran, että hiiren jäljet peittyvät, niin talvella ei tule olemaan lumesta puutetta”. Taitaa huomennakin lunta sataa, ja muutenkaan ei enää ole vaaraa lumen puutteesta, pikemmin päinvastoin. Pakkasta on ainakin reippaasti joten mökkiä pitää lämmittää reilusti, siitä huolimatta mitä energiaa lämmönlähteessä käyttää. Olen seurannut tuossa ohikulkevan tien liikennettä ja huomioinut, että halkokauppiaalla on ollut hyvät ajat. Mustaa ja valkoista

Tammikuulle on tavanomaista talven kiristyminen huippuunsa. Kuiva pakkanen paukkuu nurkissa ja lumi narisee askelten alla. Puut ovat ohuen huurteen peittämiä ja maassa on vahvasti puuterilunta. Luonto on kuivaa ja jäät vahvistuvat. Monina päivinä on niin kylmää, että ilman jotakin tärkeää asiaa ei ulos viitsi lähteä. Näin pyhäpäivinä on kuitenkin kannettava puita takkaan, ja kuiva koivupuu antaa tehokkaasti kaivattua lämpöä. Vaimon kasvattaman Amaryllikset rehottavat parhaimmillaan. Suuret sipulit työntävät vahvan vanan ja suuren kukan. Ensimmäiset kukkivat Jouluna ja nyt kukkaloistoa piisaa varmaankin koko kuukaudelle. Kaivanneekohan edes Substraalia, kun rakkautta saavat riittämiin. Kova pakkanen on suomalaiselle toivottua, mutta kyllä siihenkin kyllästyy jos pakkaset pitkään jatkuvat. Onneksi nykyaikaiset talot ovat tiiviitä ja hyvin eritettyjä, etteivät naulanpäät sisällä huurru, ja maito komerossa jäähän mene.

Linkki: 1234...