Tietokoneen näyttö, alustat ja valikoiden pohjaton viidakko alkavat väsyttää. Nykyaika tarjoaa loputtomasti editointisovelluksia, hienosäädettyjä kamera-asetuksia ja katkaisematonta puhetta varusteista. Mitä enemmän pitelee käsissään työkalujen valikoimaa, sitä helpommin unohtuu se tärkein: mitä ja miksi ollaan toimimassa. Siksi nojaan työskentelyssä yksinkertaiseen ÄHTVT- kaavaan (Ärsyke, Havainto, Tulkinta, Valinta, Toiminta). Tämä sisäinen editointijärjestelmä auttaa raivaamaan tarpeettonta kohinaa pois ja säästää energiaa olennaiseen: Ärsyke : Maailma tarjoaa jatkuvaa visuaalista tulvaa, mutta laitteiden keräämisen sijaan annan ärsykkeen pysäyttää. Havainto : Silmät ovat se ensimmäinen ja tärkein linssi. Katse tekee havainnon ja rajaa olennaisen ennen kuin yhtäkään nappia painetaan. Tulkinta : Luotan omaan havaitsemiseen ja mielikuvitukseen. Ymmärrän, ettei kahta samanlaista kuvaa ole, ja hyväksyn myös omat virheeni osana ilmaisua. Valinta : Sisäinen editointijärjestelmä pureskelee...

    19. syyskuuta Tänään on tyhjä kangas, johon kaikki muut kehotteet ovat sinua valmistaneet.

 Aina toisinaan havahdun tarkastelemaan merkintöjäni. Olen tehnyt tavaksi merkitä ylös lukemani kirjat: aloituspäivät, lopetuspäivät ja luokitusjärjestelmän, jonka logiikasta en itsekään ole aina aivan varma. Vuodessa kirjoja kertyy noin sata, mikä tarkoittaa kymmeniä tuhansia sivuja tekstiä, ajatuksia ja tarinoita. Mutta jos olen täysin rehellinen, suurimmasta osasta ei jää mieleen yhtään mitään. Runsaimmassakin lukemisessa on jotain hiljaisen surullista. Tulos on hämmentävän vähäinen suhteessa käytettyyn aikaan. Kirjan luettuaan olo tuntuu kirkkaalta ehkä muutaman päivän, minkä jälkeen ymmärrys alkaa liukua pois. Jäljelle jää vain vaimentunut tunne siitä, että tiesi kerran jostakin jotakin hyödyllistä. Vuosien uutterasta lukemisesta ei rakennu mielen sisäistä tietokirjastoa. Käteen jää vain pieni kourallinen toimintamalleja – ne harvat jyvät, jotka todella muuttavat sitä, miten toimii tavallisena perjantai-iltapäivänä. Tämä ei kuitenkaan ole syy vähentää lukemista, vaan muutta...

  Kodin karsintaprojekti: 4 viikkoa kohti väljempää arkea (Versio 1.2) Erimuotoinen epäjärjestys ja pikkuhiljaa kertynyt tavaramäärä on painanut mieltä jo pitkään. Lopullisen sysäyksen antoivat TV-uutiset , joissa käsiteltiin monelle tuttua ilmiötä: tavaraa kertyy vuosien varrella liikaa, ja jossain vaiheessa se alkaa viedä tilaa paitsi kaapeista, myös ajatuksista. Kun nurkat täyttyvät varmuuden vuoksi säästetyistä esineistä, vanhoista laitteista ja lehtipinoista, ympäristö alkaa tuntua raskaalta. Aina voi selitellä raivaavansa ”sitten kun on aikaa”. Totuus kuitenkin on, aikaa ei löydy, ellei sitä ota . Kun katse pysähtyi täysiin pintoihin ja tursuaviin kaappeihin, on aika tunnustaa tosiasiat: teoria raivaamisesta on helppoa, mutta käytäntö vaatii konkreettisen päätöksen, selkeän raamin ja sopivan kokoiset askeleet. Päätin muuttaa epämääräisen ”pitäisi raivata” -ajatuksen neljän viikon projektiksi. Tavoitteena ei ole oppikirjamainen minimalistisuus, vaan enemmän ilmaa, selkeyttä...

    18. syyskuuta

   Kielen kanssa elämä on kuusikko Päätin ryhtyä kielenvääntäjäksi, sillä ajattelin alan olevan mahtava tilaisuus rikastua. Ja kuka pystyisi vastustamaan ajatusta: oma henki on kullankallis, mutta kissalla on niitä yhdeksän, joten kultaakin kissoilla riittää! Otin siis kaksi kissaa toimistoapulaiseksi ja ryhdyin työhön täynnä intoa. Toimistoni ikkunasta avautui kaunis luontonäkymä, jossa siinti tiheä kuusi palaa – enkä vieläkään tiedä, oliko siellä kuusi puuta tulessa vai palaamassa kotiin. Eikä työ alkanut oppikirjamaisesti. Ensimmäinen toimeksiantoni oli vääntää maatalousraportti. Tekstissä luki napakasti: lehmä ammuu – mutta minä ammun sen. Siinä vaiheessa tajusin, että suomen kielen verbit ovat vaarallisempia kuin aseet. Seuraavaksi tekstiin lipui biologinen mysteeri. Raportissa kysyttiin, millainen kala on Han-kala, johon kirjoitin vastaukseksi tietysti, että se on se on vierslaji, josta ei pääse eroon kirveelläkään. Tämän jälkeen päätin pitää lounastauon ja lähdin kei...