Uudenvuoden kurotus:
Kun itsekuri ja itämainen viisaus kohtaavat Uudenvuodenaaton aamu valkeni, nyt on 20° pakkaspäivä, mutta minun sisälläni paloi nousevan auringon kirkas liekki. Olen päättänyt: tästä päivästä alkaen, että minä ja Taiso olisimme erottamattomat. Japanilainen aamujumppa, tuo sen kansakunnan selkäranka, siirtyisi nyt osaksi minun suomalaista sielunmaisemaa. Kello löi seitsemän. Seisoin keskellä lattiaa villasukissa, valmiina kanavoimaan zen-mestarin tyyneyttä. Reipas pianomusiikki kajahti kaiuttimista. Ensimmäinen liike: syvä hengitys ja käsien nosto. Helppoa, ajattelin. Tunsin itseni notkeaksi kuin pajunoksa Kioton tuulessa. Sitten alkoi kulma. Kun musiikin tahti kiihtyi, tajusin, että japanilainen käsitys ”reippaudesta” on hieman eri planeetalta kuin minun aamuinen koordinaatiokyky. Yrittäessäni tehdä rytmikkäitä sivutaivutuksia, muistutin enemmänkin tuulessa huojuvaa, hieman rautakangen kaltaista mainosnukkea huoltoaseman pihalla. Kun olisi pitänyt kurottaa sirosti koh...