Sulkakynä ja kamera

No olkoon sillä ehtiihän sen huomenna, kun on taas torstai.

Haiku!  5: Mum-mo oh-jai-lee  7: po-jan tur-val-li-ses-ti  5: ker-hos-ta ko-tiin

Numerokuvat 053 Numerokuvat on minun mielestäni ollut mukava haaste. Vaikka tämä jakso nyt päättyy, toivoisin jatkoa seuraavan. Muutoksia toki voi tehdä ja yleensä ne lisäävät innostusta ja mielenkiintoa. Liian haastava ei kuvahaasteen pidä olla, mutta ilman haastavuutta voi tulla tylsyys. Vaikka jatkossa tulisi jälleen vuoden jakso, saattaisi olla hyvä, että osoallistuvat kuvat olisivat tuoreita, esimerkiksi haasteviikolla kuvattuja. Nyt on voinut kuvata vaikka koko sarjan 0 - 52 kerralla ja käyttää arkistokuvia.

Muokkaus on kasvun avain Me harrastajavalokuvaajat saatamme olla lievästi ”vekotin hulluja”, sillä melko usein kuulee miten kameraa pitäisi taas vaihtaa parempaan. Uutta tekniikkaa tulee markkinoille tuhka tiheään, mutta perusteiltaan kamerat eivät suuresti muutu. Kaikilla kameroilla syntyy hyviä ja mielenkiintoisa kuvia, jos valokuvaajassa vain on puhtia. Katsoin juuri Yotube videoita, joissa halpoja kameroita on annettu ammattilaiselle, joka on saanut niillä aikaan hyviä kuvia. Hyvä syntyy taitavan kuvaajan toimesta vanhemmallakin kameralla. Se hyvä kuva on kiinni enemmänkin osaamisesta kuvaajana ja välineen hyvästä tuntemuksesta. Olisiko järkevämpää lähteä jollekin innostavalle kuvauskurssille, ja jättää yksi kameran vaihto väliin? Kameran hinnalla tai välirahalla pystyy käymään useammankin kurssin, tai lähteä jollekin kuvausmatkalle muiden kuvaajien kanssa. Voihan kuvaustaitoja kehittää monin eri tavoin, esimerkiksi tutustumalla omaan kameraansa perusteellisesti käyttöohje...

Kolme osaa

Maitopurkissa oli auringonkukan siemeniä.

Ensilumi todistaa, että talvi on tulossa ajallaan. Eilen illalla alkanut lumisade jatkui yölla ja aamulla maa oli valkoinen. Märkä lumi painoi puiden oksilla ja irrotti painollaan syksyn viimeisiä lehtä. Talven lähestyminen tuo talitiaiset pihaan. Tänään aloitimme niiden ruokinnan, on mukavaa ajakulua miten nuo siivekkäät on näkäisen ahneita. Talitiaisten maahan pudottamat siemenet klpaavat hyvin oraville ja harakoille. Toistaiseksi en ole huomannut myyriä, jotka myös saattavat vierailla lintujen tähteitä kärkkymässä.

Vuodenajan mukana vaihtuu myös luonnon värimaailma.

Leikin tänään enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Huomenna pyrin keksimään jotakin muuta.

Poliitikoilta vaaditaan tiukkaa moraalia. Ennen kaikkea heidän on toimittava yhteisiä etuja ajaen ja lakeja kirjaimellisesti noudattaen. Vastuuta ei pääse pakoon, joten tietyissä tilanteissa on parasta luopua jopa ministerin tehtävästä.

Valokuvaaja voi kehittyä ja kokeilla kaikenlaista, sillä kokeillessa hän ei saa harmaita hiuksia epäonnitumisen pelosta.

Luonnossa on alati jatkuva muutos Laulussa sanotaan: ”Kauan se kesämme kesämme kestänyt ei, pois halla sen kukkaset vei”. Hallaa ei ole monena yönä tähän mennessä vielä ollut, mutta kesä on saapunut satamaan. Ruska alkaa olla loppusuoralla ja tuuli riipii viimeisiä lehtiä puista. Järvellä ei enää juurikaan ole soutuveneitä. Suurin osa niistä on vedetty rannalle talviteloille. Kuluu vain muutamia kuukausia, kun on vuosi lopuillaan ja sitten odotetaan jo uutta kevättä. Luonto ja siinä samalla ihminenkin on aina malttamattomana odottamassa jotakin uutta.

Lokakuu...

Kun joka päivä valakuvaa niin vuoden kuluttua joukosta saattaan löytyä muutamia kauniita kuvia

Ehkä me valitamme liian helposti, vaikka valituksen kohde olisi syöty hyvällä ruokahalulla. Pikemminkin pitäisi aina muistaa kiittää ja kehua hyvää ruokaa vaikka se olisi vain "tollaanen". Useimmiten on onnellisempi, jos osaa pitää pahan puolensa näkymättömissä.

Puolukka-aikaan Puolukka-aikaan on mukava liikkua metsässä. Teimme tänään vaimon kanssa hyvänlaisen metsäretken. Minä kannon mukanani kameraa ja olihan minulla sankokin. En minä puolukoita poiminut, kuin mättäältä syödäkseni joitakin kourallisia. Minun sankoni kyllä täyttyi, mutta keräsin vain suppilovahveroita. Löysin myös yhden oikein hyvän tatin. Se olikin ensimmäinen kunnon tatti tänä syksynä, joten niitä on todella huonosti. Tapasimme metsässä vain yhden muun marjastajan, joka ei juurikaan halunnut jäädä juttusille, mitä nyt tervehdykseeni vastasi. Hän keräsi puolukkaa perinteisesti ilman poimuria. Saahan sillä tavalla puhtaat marjat, mutta on vaan hidasta puuhaa, kun marjoja ei ole kovinkaan runsaasti. Hyvä reissu, kun samalla otin joitakin kymmeniä luonnon lähikuvia, sellaista kohteista, joita ei normaalisti ilman kameraa juurikaan tule edes huomanneeksi. Ilta kymmeneltä pitää katsoa julkkis BB-kooste. On se vaan niin mukavaa seurata ihmisten käyttäytymistä noiss...