Sulkakynä ja kamera

  kuvan takana olevat kasvot Blogini äärellä käy vierailemassa ihmisiä, mutta usein mietin: lukevatko he tarinoitani, vai pysähtyvätkö he vain hetkeksi kuvien kohdalle? Kommentteja tulee säästeliäästi, ja myönnän –kaipaan niitä. Jokaisen nimimerkin tai anonyymin kommentin takana on ihminen, ja tällaisessa digitaalisessa maailmassa se inhimillinen kontakti on se, mikä antaa kirjoittamiselle merkityksen. Bloggaaminen ja minimalistinen valokuvaus ovat intohimojani. Teen tätä vaikka lukijoita ei olisi, mutta silti huomaan oman ristiriitaisuuteni: itsekin selailen toisten blogeja usein vain "hissukseen". Annan kommentin harvoin. Miksi? Ehkä ajattelemme, ettei sanottavaa ole, tai se ei ole tarpeeksi arvokasta tai että se on vain yksi lisä muiden joukossa. Olen kuitenkin päättänyt muuttaa toimintatapaani. Aion kommentoida useammin, jos teksti tai kuva herättää joitakin ajatuksia. Vaikka se tuntuisi minusta pieneltä eleeltä, tiedän nyt, että se voi olla kirjoittajalle päivän kohokoht...

  HAVAINTOJA: Kyllä vanha kansa tiesi, mistä puhui: "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä." Meillä tuo heila on onneksi vakiinnuttanut paikkansa jo reilun puolen vuosisadan ajan, joten helluntaina voi keskittyä olennaiseen – nimittäin aamukahviin ja arjen pieniin - suuriin havaintoihin. Kaikki alkoi oikeastaan helluntain kuvaus haasteesta, jonka teemaksi oli annettu niinkin mahtipontinen sana kuin rauha . Rupea sitä sitten pureskelemaan kaikessa rauhassa. Mieli vaelsi suomalaisesta Rauha-nimestä Tolstoin paksuun sotaan ja rauhaan, maailman poliittisista pyörteistä aina presidenttien Nobel-haaveisiin. Mutta tarvitseeko kuvan aina kantaa koko maailman taakkaa? Ei tarvitse. Joskus suurin rauha löytyy siitä, kun katsoo tarpeeksi läheltä. Tänä sunnuntaiaamuna valo siivilöityy ikkunasta juuri oikeassa kulmassa. Se ei kysele suuria, vaan laskeutui suoraan lattiaan. Syntyy triptyykki, kolmen kuvan sarjakuva elämästä tässä ja nyt: Helluntain aamu kuumaa aamukahvia käsikäde...

  – Terveyden huomaamaton kulmakivi Kuitu on yksi vähiten arvostetuista mutta tärkeimmistä ravintoaineista optimaalisen terveyden kannalta. Vaikka monet meistä keskittyvät proteiineihin, hiilihydraatteihin ja rasvoihin, kuitu on avainasemassa useiden sairauksien ehkäisyssä ja yleisen hyvinvoinnin ylläpidossa. Kuidun tärkeimmät hyödyt: Ruoansulatuksen terveys: Kuitu pitää ruoansulatuksen käynnissä ja ehkäisee ummetusta. Lisäksi se ruokkii suoliston hyviä bakteereja, mikä vahvistaa immuunijärjestelmää. Painonhallinta: Kuitupitoinen ruoka pitää kylläisyyden tunteen yllä pidempään. Tämä auttaa välttämään turhaa napostelua ja helpottaa kalorien saannin hallintaa. Sairauksien ehkäisy: Riittävä kuidun saanti on linkitetty pienempään riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä tiettyihin syöpiin, kuten paksusuolen syöpään. Verensokerin tasapaino: Erityisesti liukoinen kuitu hidastaa sokerin imeytymistä, mikä estää verensokerin jyrkkiä piikkejä aterioiden ...

  Valokuvaus herättää kunnioitusta Minua innostaa syvästi katsellessani muiden ottamia valokuvia. Valokuvaajat ovat luovia ihmisiä, ja valokuvat inspiroivat minua joka päivä. Me kaikki tunnemme valokuvaajia, jotka inspiroivat meitä. Mikä heidän valokuvissaan tekee niistä mielenkiintoisen? Usein, kun katselen muiden ottamia kuvia, ajattelen, että ne ovat parhaita kuvia, joita olen nähnyt pitkään aikaan. Saatan inspiroitua ja minun on pakko yrittää, pystyisinkö vangitsemaan mitään lähellekään näkemiäni kuvia. En aina ole tyytyväinen tuloksiini. Voisiko tämä tulpaanikuva inspiroida Sinua tänään?

 – se avaa ikkunan omaishoitajan arkeen Luin hiljattain sosiaalitieteilijä Sarah Pinkin ajatuksia, joissa muistutettiin, ettei kamera ole pelkkä tekninen laite tai työkalu ulkopuolisen maailman tallentamiseen. Se on tutkimusväline, tapa olla läsnä, havainnoida, kokea ja ymmärtää elämää syvemmin. Tämä ajatus pysäytti minut pohtimaan omaa suhdettani valokuvaukseen. Minulle valokuvaus on ollut vuosikymmenten ajan henkireikä. Se on majakka, jonka valo pitää minut ankkuroituna tähän hetkeen. Erityisen merkitykselliseksi tämä kuvaamisen filosofia on muuttunut nyt, kun toimin vaimoni omaishoitajana. Vastuun kantaminen ja arjen pysähtyneisyys Kädet hänen kutoessaan, joissa yhdistyy paljon, se rytmi, joka kannattelee päiviä. Omaishoitajuus on tehtävä, johon kuuluu suuri vastuu, jatkuva huoli ja usein myös henkinen kuormitus. Päivät voivat toisinaan muuttua rutiinien täyttämäksi kehäksi, jossa omat ajatukset ja oma tila jäävät taka-alalle. Tässä vastuun ja huolen keskellä kamera on tapani ot...

  Muistojen Kultainen valo Tänään perjantaina taivas on pilvessä, mutta löydän tämän yhden valonsäteen koskettamasta jotakin, olkoon se tämä puinen tekokukka ja valo on salamavalolaitteesta. Koska nyt ei ole aurinkoa, kokeilen erityyppisiä valaisua. Kuvakehys on luotu kuvankäsittelyn tekoälyominaisuuden avulla.  Valokuvaus on helppoa ja palkitsevaa, etenkin kun kyseessä ei ole vain sulkimen napsahdus. Parasta on mukana oleva ajatus siitä, miten ratkaisen luovasti tämän päivän haasteen.

  —paluu painopeiton alle Joskus elämän parhaat oivallukset eivät löydy uutuus hyllyiltä, vaan ne odottavat kärsivällisesti aivan käden ulottuvilla. Minun kohdallani tämä oivallus oli piileskellyt liinavaatekaapin hyllyllä peräti noin kolme vuotta. Kyseessä on kahdeksan kiloa painava painopeitto, jonka olin jostain syystä unohtanut ja hylännyt kaappiin. Nyt, muutaman yön kokemuksella, en voi kuin ihmetellä: miksi ihmeessä annoin tämän loistavan uniapuvälineen levätä kaapissa kaikki nämä vuodet? Syvä rauha raskauden alla Kun vedän tuon kahdeksan kiloa ylleni, tapahtuu jotain merkillistä. Se ei tunnu pelkältä massalta, vaan pikemminkin rauhoittavalta halaukselta. On kuin keho saisi viestin, että nyt on lupa pysähtyä. Moni saattaa vierastaa ajatusta raskaasta peitosta, mutta minulle se on tuonut mukanaan levollisuuden, jota tavallinen untuvapeitto ei todellakaan pysty tarjoamaan. Unen laatu on parantunut huomattavasti. Yöllinen turha pyöriminen on jäänyt vähemmälle, ja aamulla olo tu...

  Haastekuva ” Upea ” Upea voi olla kaunista, rohkeaa, dramaattista tai täysin odottamatonta. Sen ei tarvitse tarkoittaa liioittelua tai koristeellista panostusta.  Se voi olla jokin, jonka näen joka päivä: Tavallinen esine, ruostunut kuokka sen varsi on poikki. Tilanne on muuttunut olemme ikääntyneet, ja sairaudet vievät halun viljellä enää mitään. Elämä on priorisoitava nyt uudelleen. Nautimme peltolemminkin herkästä sinisyydestä ja kevään tuore vihreys kohtaavat tämän ajan patinoiman, raskaasti ruostuneen rautakuokan. Se herättää heti ajatuksia luonnon voimasta ja katoavaisuudesta. Haaste kehottaa pitämään hauskaa leikkimällä erilaisilla mustavalkomuunnoksilla, kuten yksivärisillä, kirkassävyisillä ja infrapunasävyillä. Minusta nyt on kuitenkin kevät ja värien aika, siksi en masenna itseäni ja lukijoita tekemällä tästä keväästä mustavalkoista.  Näin näen, tämä kontrastinen otos pysäytti minut pientareella tänään! 

  onnellinen paikka Missä on minun onnellinen paikkani? Me elämme luonnon syleilyssä. Kun kotipaikka on oma piha ja lähimetsä, kameran etsimeen tallentuu kevään luonnonkukkia, perennoja ja kesäkukkia; ympäröivä vihreys ikään kuin sulkee meidät sisäänsä. Voimme katsoa yhdessä kohti kaukaista horisonttia, mutta juuri nyt minä kyykistyn korvasienen luo niin, että polvet rutisevat. Se onkin samalla tehokasta polvijumppaa.  

– Poimintoja keittiöstä Omaishoitajan arki on usein kiireistä, ja vastuu puolison hyvinvoinnista painaa hartioilla. Yksi tärkeimmistä tavoista, joilla voimme tukea sekä omaa että muistisairaan läheisemme terveyttä, on lautasen sisältö. Olemme molemmat jo 80-vuotiaita, joten tässä iässä ravinnon merkitys aivoille ja jaksamiselle korostuu entisestään. Löysin hiljattain mielenkiintoisen artikkelin, jossa listattiin 15 arkista "superruokaa". Halusin poimia niistä parhaat palat meidän ikäihmisten ruokapöytään sopiviksi ja helposti toteutettaviksi. Tässä muutama ajatus siitä, miten pienet valinnat voivat vaikuttaa suuresti. Aivoterveys lautasella Muistisairaan kohdalla aivojen huoltaminen on ensiarvoisen tärkeää. Lukemani artikkelin listalta nousi esiin kolme tekijää, joita pyrin meillä suosimaan: Kananmunat ja muisti: Kananmuna on lähes täydellistä ravintoa. Se sisältää koliinia, joka on aivojen välittäjäaineiden rakennusaine. Meillä aamu alkaa usein joko keitetyllä k...

  Onko olemassa vääriä kysymyksiä? Sanotaan, ettei ole olemassa tyhmiä tai vääriä kysymyksiä. Mutta olen huomannut, että joskus kysymys voi ohjata huomion aivan väärään suuntaan. Törmäsin valokuvaussivustolla pohdintaan siitä, mikä on aloittelevan kuvaajan yleisin ”väärä kysymys”. Se kuuluu lähes poikkeuksetta näin: ” Millä kameralla tämä kuva on otettu?” Kysymys on siinä mielessä huti, että se siirtää vastuun ja taian koneelle. Ei kalliskaan kamera tee hyvää kuvaa, vaan kuvaajan silmä, valon ymmärtäminen ja se kyseinen sekunnin murto-osa, jona laukaisinta painetaan. Kysymys kiinnittyy välineeseen, vaikka pitäisi puhua kuvallisesta näkemyksestä. Omaishoitajuuden arjessa kysymykset ovat toisenlaisia, ne ovat paljon isompia, painavampia ja usein sellaisia, ettei niihin löydy valmista vastausta mistään oppaasta. Sekaan mahtuu myös niitä kysymyksiä, joita ei aina edes kehtaisi kysyä ääneen. Karhu herää, kun raja ylittyy Tämä elämänvaihe on opettanut minulle valtavasti. Koen omai...

Lainattua Toukokuun lainaus on: Missä kukat kukkivat, siellä kukkii myös toivo . - Lady Bird Johnson Käytän tätä lainausta löytääkseni jotain, mistä otin kuvan; Toukokuussa tarvitsen vain kukan, joita nyt löytyy helposti. Liitin tarjotun lainatun tekstin kuvaan.

 Tänään tuli kuluneeksi tasan kuukausi vaimoni tapaturmaisesta kaatumisesta kotona. Se johti kirurgiseen lonkan korjausleikkaukseen, mutta onneksi toipuminen on edistynyt hyvin. Tänään kotonamme kävi arkikuntoutuksen fysioterapeutti, jonka neuvot ovat meille arvokkaita. Vaimoni pääsi myös ensimmäiselle lyhyelle ulkoilulle fysioterapeutin tukemana. Saamieni hyvien neuvojen ansiosta uskon nyt pystyväni auttamaan häntä ulkoilemaan tutulla kotipihallamme. Minnekään kauemmaksi emme toki vielä lähde, mutta on tärkeää päästä keväisen aurinkoon saamaan D-vitamiinia, sillä sekin osaltaan vahvistaa jo haurastunutta luustoa. Kuntoutuminen jatkuu terapeutin kotikäyntien ja omatoimisen harjoittelun avulla. Tai Chi on yhteinen harrastuksemme, ja sen harjoitteita vaimoni tekee ainakin aluksi tuolilla istuen. YouTube-videoilta on helppo katsoa, miten maailman parhaat ohjaajat liikkeet tekevät. Eiköhän se suju niin, että opimme tekemällä noita itämaisia liikkeitä yhdessä television ääressä. Helator...

Turvota Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni sanasta "swell", on omassa pihassa kukkaan puhkeava tuomi. Mutta "swellillä" on monia merkityksiä. Substantiivina se tarkoittaa äänen, määrän tai voimakkuuden asteittaista lisääntymistä, kuten tuomen puhkeamista  juhla-asuun helluntaiksi.  Verbinä se tarkoittaa kasvamista suuremmaksi tai pyöreämmäksi. "Swell" voidaan käyttää myös adjektiivina tarkoittamaan erittäin hyvää tai erinomaista. Ja adverbina se tarkoittaa erinomaisesti. Niin paljon on vaihtoehtoja! Minä kuvasin, haasteeseen pihatuomen tänään, jolloin Isäni syntymästä on kulunut 111 vuotta?

– Valokuvaamisen keveys ja hyväksyntä Tämän bloggauksen innoitus lähti, kun luin intialaisen Shital Morjarian viikoittaisen uutiskirjeen 16. toukokuuta 2026. Hän oli otsikoinut sen ” Valokuvaaminen kuin jazzmuusikko ”. Se on mitä se on, tai kuten japanilaiset sanovat: shikata ga nai . Shital Morjaria on innoittava ja taitava ammattivalokuvaaja, joka ei aina ota valokuvausta turhan vakavasti. Viime viikolla hänellä oli rantakuvia, ja nyt hän käsittelee japanilaista shikata ga nai -käsitettä. Se on käsite, jota en täysin ymmärrä, mutta joka silti kiehtoo minua. Shitalin mukaan termi lausutaan ”shi-kah-tah gah nah-ii”, ja se tarkoittaa, ettei sille voi mitään tai että sille ei voi tehdä mitään. Wikipedian mukaan ” shikata ga nai edustaa kulttuurista filosofiaa, jossa hyväksytään kontrollin ulkopuolella olevat tilanteet, edistetään resilienssiä ja päästetään irti siitä, mitä ei voida muuttaa, vähän kuin 'se on mitä on'”. Hänen mukaansa ei pidä odottaa parasta säätä joka päivä...

Kori Kuvaan koreja ja niitä kaikkialla kodissamme. Vaimoa kiehtovat erilaiset sukankudontatavat ja niiden valmistukseen tarvittava vaiva. Esimerkkikuvassa tuolilla oleva kori on villalangoille, ja se on lankojen säilyttämiseen kutojan vieressä. Onko sinulla kori, joka on sinulle erityinen? Mihin koreja käytetään kodissa?

    Pohdintaa langattomasta soittokellosta Monen omaishoitajan taskusta löytyy nykyään pieni laite, jota ei ole tarkoitettu vieraita varten. Se on langaton hälytin – hälytyskello, joka on valjastettu uuteen ammattiin: se toimii kodin sisäisenä hälytysjärjestelmänä. Se on se näkymätön lanka, joka pitää huolta huoneiden välillä ja kuuluu piha-alueella silloin, kun silmäni ei välitä kuvaa. Olen pohtinut, riittääkö yksi tällainen ”digitaalinen hihasta nykäisy” vai pitäisikö niitä olla kaksi? Vai onko se jo varustelukierteenä pidettävää hätävarjelun liioittelua? Kun yksi ei ehkä riitäkään Ensimmäinen ajatus on usein käytännöllinen: jos hälytin on aina taskussani, mitä tapahtuu, kun hätä yllättää kylpyhuoneessa, jossa ei ole hälytysnappia? Nyt hälytysnappi roikkuu hänen kaulassaan, mutta entä jos se jääkin pöydälle juuri silloin, kun jalat eivät kannakaan? Vai onko vähemmän sittenkin enemmän? Toisaalta me elämme maailmassa, joka piippaa, vilkkuu ja vaatii huomiota jatkuvasti. ...

  Vapaa  kehote Tänään on tyhjä kangas, johon kaikki muut haasteen kehotteet ovat valmistaneet. Saappaat maljakkona tekokukille: se tuli tänään minun mieleeni. Tarina työn ja kauneuden liitosta Eteisen nurkassa, vanhan pinnatuolin päällä, on pari haalistuneita kumisaappaita. Ne eivät ole mitkä tahansa muotijalkineet, vaan elämää nähneet työläiset. Nokian saappaiden pintaan on tarttunut vaaleita maaliroiskeita, savea ja kalkkia – merkkejä tehdyistä tunneista, puutarhan kääntämisestä ja syksyn kurakeleistä. Ne kantavat mukanaan tarinoita siitä, miten maata on muokattu ja arjen askelia otettu vakaasti eteenpäin. Mutta nyt saappaat ovat saaneet uuden tehtävän. Niiden varsista nousee kaksi hehkuvan oranssia, tuuheaa kukkaa. Kuva kantaa mukanaan syvää symboliikkaa: Arjen ja juhlan kohtaaminen: Saappaat edustavat työtä, käytännöllisyyttä ja maata jalkojen alla. Kukat puolestaan tuovat mukanaan keveyttä, kauneutta ja juhlavuutta. Kuva muistuttaa siitä, että kaikkein arkisimmistak...

  Kotipihan elämä Keväinen maailma, oma piha ja siihen kuuluva metsäsaareke ovat täynnä yksityiskohtia, joita ei aina arjen kiireessä tule huomanneeksi. Siksi päätin rakentaa tämän postauksen yhden visuaalisen havainnon ja pysähtymisen ympärille. Kevään ensimmäiset todella sykähdyttävät asiat ovat versojen herkkä vihreys ja kukkien kirkkaat värit. Etsiskelin pihalta jo voikukkaa nähdäkseni valon leikin sen keltaisella mykeröllä, mutta se ei meillä vielä kuki. Sen sijaan valkovuokot loistavat jo runsaina, ja käenkaali on availemassa hennoimpia kukintojaan. Myös vuorenkilvet ja muut puutarhan perennat ovat jo avoinna tuoden kaivattua kukkailoa. Vanhoissa kuusissa näyttää olevan runsaasti käpyjä oravien ravinnoksi. Toivon vain, etteivät nämä pitkhännät keksisi pyrkiä pesimään talomme ullakolle, jonne ne eivät todellakaan ole tervetulleita. Tuntuu hyvältä pysähtyä ja katsoa jotain pientä asiaa niin läheltä, että muu maailma ympäriltä katoaa. Näin alkukeväästä luonto muuttuu lähes päivi...

  Sivuvalo Kesä ja kärpasiä? Valo on kuvissa kaikki kaikessa. Se voi muuttaa tunnelman ja kokonaisilmeen täysin. Jollakin niin yksinkertaisella asialla kuin valolla ja verjolla on ratkaiseva merkitys. Pikakuvaa varten käytin salamavaloa. Suuntasin sen vuorenkilven kehden päällä olevaan "kärpäseen",  Asetin kamerani aukon esivalintatilaan (f2) ja zoomasin  Siinä kaikki. Valon käyttö auttaa yksityiskohtia korostumaan ja antaa keinon hallita varjoja. 

– siirryin uuteen TV:n katselu tapaan Olen ollut Elisa Viihteen käyttäjä lähes palvelun lanseerauksesta alkaen ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Nyt Elisan ja MTV:n välinen kiista on kuitenkin rajoittanut palvelun normaalia käyttöä. Vaikka tilanne on harmillinen, halutut sarjat ja ohjelmat voi yhä katsoa tallenteiden kautta. Tämä on saanut minut pohtimaan, mitä tästä voi oppia. Voisiko tämä olla jopa valistuneempi tapa katsoa televisiota? Ajanhallinta: Kun laittaa halutut sarjat jatkuvaan tallennukseen, ne voi katsoa lähes reaaliajassa tai juuri silloin, kun se omaan aikatauluun parhaiten sopii. Tietoiset valinnat: Pakon sanelema toimintamalli auttaa järkeistämään television katselua. Kun ohjelmat on valittava ja tallennettava etukäteen, tulee samalla harkittua tarkemmin, mitä todella haluan katsoa. Uusi näkökulma: Kaikki ongelmat tarjoavat mahdollisuuden oppia uutta, kunhan niitä tarkastelee tuoreesta vinkkelistä. Muita ideoita katselukokemuksen syventämiseen Hyödynnän tätä ...

  Päivä 134/365 - 14. toukokuuta Tee siitä taidetta Voimaa, liikkuvuutta ja elinvoimaa Tämä kuva ei ole pelkkä asetelma esineitä, vaan se on kertomus hyvinvoinnin ytimestä. Se on kutsu pysähtyä ja pohtia, miten voimme vahvistaa itseämme kokonaisvaltaisesti – fyysisesti, henkisesti ja ravinnolla. Kuvassa näkyvät käsien treenaamisen välineet symboloivat fyysistä voimaa, sitkeyttä ja liikkuvuutta. Ne ovat työkaluja, jotka auttavat meitä parantamaan puristusvoimaa, hienomotoriikkaa ja jopa lievittämään stressiä. Käsien voima on olennainen osa arjen toimintakykyä, olipa kyseessä sitten ruoanlaitto, kirjoittaminen tai harrastukset. Ne ovat meidän tapamme olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Omena taas on luonnon oma terveys pakkaus. Se on täynnä vitamiineja, kuituja ja antioksidantteja, jotka tukevat kehon puolustusjärjestelmää ja antavat energiaa jaksamiseen. Omena symboloi terveellistä ravintoa, joka on polttoainetta fyysiselle aktiivisuudelle ja auttaa omaishoitajana vaimoani 2...