Kultainen manner paperin valkoisuudessa kertoo uuden tarinan. Ääriviiva kartalla piirsi sen muistiin. Kynä pysähtyi, valon heijastus kuoli, aika pysähtyi. Aika nieli taas rajat, unelma jäi vain kuvaan. 

 Tämä on lainaus KESKI-SUOMI- kirjasta: LEHDONVESUUTALKOOT "Lehdonvesuu oli ennen aikaan eräs hyvinkin tärkeä työ kesäisin. Koska navetat olivat sekasonnalla, tarvittiin kuivikkeita paljon. Monet vanhemmat ihmiset muistavat, kuinka lehtoja vesattiin kaiken kesää. Varsinkin sateella, kun heinätyöt tai muut ulkotyöt eivät käyneet, laittoivat isännät renkinsä lehdonvesuuseen. Se ei liene märässä metsässä ollut mieluisaa työtä. Lehdonvesuussa pidettiin talkoita. Niinpä 89-vuotias Nestori Nyberg Korpiahon puolesta muisteli lehtotalkoita mainiten mm.: ”Niitä joukolla vesattii ja pantii semmosee harkkii ja talavella ajettiin pois.” Usein näissä vanhemman ajan lehtotalkoissa oli mukana naisiakin. Saattoivat he vesatakin miesten mukana, mutta etupäässä he tekivät vastoja ja kerpoja. Lehdonvesuutalkoita pidetään nykyisinkin. Nyt ei kuitenkaan tehdä enää harkkeja, vaan ”lehdot” hienonnetaan lehtomyllyllä. Osa talkoomiehistä vesaa, osa on hevosmiehinä ajaen lehtoja myllylle ja loput ovat p...

31. elokuuta Odotettavissa  Värikäs  tä syksyä

 Tässä on kymmenen luovaa ja sivuttaisen, lateraalisen-ajattelun tapaa yhdistää muistikirja, valokuvaus ja äänitallenteet yhdeksi monien aistien havainto arkistoksi: Päivän havaintokartta Muistikirja: Kirjaa ylös viisi havaintoa: mitä näet, kuulet, tunnet iholla, haistat ja maistat. Valokuva: Ota yksi kuva, joka tiivistää päivän vallitsevan valon, tekstuurin tai värisävyn. Äänitallenne: Äänitä 15 sekunnin pätkä päivän leimallista taustaääntä (kuten sade, tuulen humina, kellon tikitys tai askelia). Sattumanvaraiset havainnot ja löytötavarat Muistikirja: Liimaa sivuun päivän aikana löytämäsi pieni esine, kuitti, kasvi tai lehtileike. Kirjoita sen viereen tarina. Haiku tai tanka. Valokuva: Kuvattava kohde: valitse jokin arkinen yksityiskohta, joka liittyy löytämääsi esineeseen tai sen teemaan. Äänitallenne: Taltioi lyhyt äänimuistiinpano niistä ajatuksista tai muistoista, joita esine sinussa välittömästi herättää. Tiukat rajoitteet ja kahvitahrat Muistikirja: ...

  Sateella ei periaatteessa tapahdu mitään mainitsemisen arvoista – paitsi että kaikki muuttuu märäksi. Elokuu on lopuillaan ja tiistaina alkaa jo syyskuu. Juuri tässä vuodenajan taitekohdassa piilee harmaan viikonlopun suuri ja kätketty mahdollisuus. Auringonpaisteella ihmisellä on valtavasti velvollisuuksia. Pitäisi lähteä ulos ”virkistäytymään”, pestä ikkunoita tai mattoja – tai ainakin potkia itseään siitä, ettei tee mitään edellä mainituista. Ulos katsoessa tulee tunne, että jossain muualla joku elää täydellistä kesäpäivää tai kärvistelee 40 asteen helteessä, kun itse vain istun tässä. Sade armahtaa. Kun pisarat alkavat rummuttaa ikkunalautaa, maailma supistuu sopivan kokoiseksi. Kukaan ei oleta sinun maalaavan taloa tai kiipeävän puuhun. Sateella sohvalle asettuminen ei ole laiskuutta, vaan säätilaan sopeutumista – suorastaan luonnonsuojeluteko. Sitten on veden visuaalinen ihme. Sade tekee asfalttiin ja lammikoihin peilejä ilmaiseksi. Yhtäkkiä tavallinen pihan taalainmaank...

  30. elokuuta Läpikulkuvalo sisällä hyvä koska ulkona sataa, syksy lähestyy !

  Havaintoja:  (Tämä on Sulkakynä ja kamera 2500. julkaisu) 1. Rajaa ja eristä – Pienennä näkökenttää Laaja maisema tai arkinen huone vastaanotetaan yleensä kokonaisuutena, jolloin aivot leimaavat sen jo nähdyksi. Kuinka se tehdään: Ota käyttöön ”virtuaalinen kehys” tai etsin (kuten kameran läpi katsottaessa). Katso maailmaa ikään kuin pienen putken läpi. Mitä huomaat: Et enää katso koko pöytää, vaan katsot pinnan kulumaa, puunsyiden suuntaa tai valokeilassa leijuvaa pölynhiukkasta. Kun kokonaisuus suljetaan pois, yksityiskohdat nousevat esiin. 2. Muuta näkökulmaa ja kulmaa (Lateraalinen ajattelu) Aivot olettavat maailman olevan tietynlainen, koska katsomme sitä aina samalta korkeudelta (silmien tasolta) ja samoista kulmista. Kuinka se tehdään: Muuta fyysistä asentoa tai liikkumisnopeutta. Laskeudu alas sammakko perspektiiviin, katso suoraan ylöspäin tai pysähdy paikkaan, jonka ohi yleensä kävelet reippaasti. Mitä huomaat: Pintojen tekstuurit, valon ja varjon le...

 Onnellisuuden sanotaan alkavan hyvien tavoitteiden asettamisesta. Olen nykyään huomattavasti tietoisempi hyvinvoinnin opeista kuin silloin, kun heräilin öisin kirjoittamaan ajatuksiani yö-kirjaan. Matkan varrella on tehty tarpeeksi virheitä, jotta osaa olla kiitollinen käänteistä: siitä, että paino on pysynyt kohtuullisena, ja siitä, että lääkäri hymyilee ne harvat kerrat, kun hänen vastaanotolleen eksyn. Olen kulkenut onnen maisemia maitojuoman ja kotikaljan voimalla ja elämä on mennyt uusiksi eläkkeelle jäätyäni ja omaishoitajaksi ryhtyessäni. Toimiessa vaimon omaishoitajana, olen ihmetellyt etenkin invapysäköintiluvan saamisen vaikeita kiemuroita. Tämä teema toistuu aina jokaisella pysähdyksellä, kun yritän päästä johonkin tapahtumaan ja hakeutuisin parkkiin mahdollisimman lähelle kohdetta. Välillä pidätän hengitystäni useammin kuin haluaisin ja tunnen olevani kuin tarinan hahmo, joka yrittää vain elää kunnollista elämää. Olen iloinen saadessani tehdä viisaampia valintoja s...

   29. elokuuta Yksin

Elokuun loppu kääntää vääjäämättä lehteä uuteen vuodenaikaan. Tuuli tuoksuu jo erilaiselta, aavistuksen viileämmältä ja maanläheisemmältä. Haukanniemen avarat pellot lepäävät vielä rauhallisen vihreinä, korkean ja kevyen pilviverhon alla, mutta tarkka silmä poimii jo ensimmäiset syksyn merkit. Kameran linssin läpi katsottuna oksiston lehdet ovat alkaneet pukeutua purppuraan ja pehmeään punaan. On aivan kuin luonto kokeilisi varovasti syyspalettiaan ja sekoittaisi värejä ennen yöpakkasia ja varsinaisen ruskan hehkua. Yhteiset ulkoilun hetket ovat arjen tärkeimpiä ankkureita. Marjatta istahti hetkeksi hengähtämään reitin varrella olevalle penkille. Uusi isopyöräinen rollaattori on osoittautunut olevan oivallinen tuki ja matkakumppani näillä luontopoluilla – se tuo askeliin juuri sen tarvittavan varmuuden, jotta voimme yhä yhdessä nauttia Haukanniemen kiireettömästä tunnelmasta.  Siinä hän istuu tyynenä, kädet puuskassa ja tuttu hymy huulillaan, osana tätä pysähtynyttä, kaunista siir...

 Menneisyys –, ehkä hieman kolhiintunut mutta yhä pystypäinen hahmo – katsoo minua takaisin kirjeen sanojen takaa. Tämä on vastaus, jonka menneisyys lähetti nykyisyyteen: Menneisyys vastaa nykyisyydelle Sain kirjeesi. Tunnistin käsialasi, vaikka se on kypsempi, vakaampi ja kertoi enemmän kuin minä ymmärrän. Luin mitä sanoit siitä yhdestä muistosta. Siitä säälittävästä virheestä, pakotetusta naurusta, itsekkäistä ajatuksista ja karkeasta pilkasta. Näen, miten syvältä se sinua painaa, kun haluat pyyhkiä sen kokonaan pois mielen hyllyltä. Mutta kuuntele minua nyt. Älä ole menneisyydelle niin ankara, äläkä ole ankara itsellesi. Teit ne virheet, koska olit sokea, keskeneräinen ja peloissasi. Teit ne, koska et vielä osannut katsoa ihmistä silmiin niin kuin sinä tänään osaat. Jos pyyhit sen hetken pois mielen hyllyltä, pyyhit samalla pois sen kipeän viisauden, joka teki sinusta sen lempeämmän ihmisen, joka kirjoitti minulle. Se katumus, jota kannat, on todiste siitä, että sydämesi...

28. elokuuta Yhdessä kuksat

 Miten pikanäppäimet ja digitaaliset työkalut muuttavat ajattelua Tietokoneen ruutu hohtaa hämärässä huoneessa. Oikea käsi hakeutuu automaattisesti hiirelle, siirtää osoittimen ruudun ylälaitaan, napsauttaa valikkoa, valitsee Kopioi , siirtyy toiseen ikkunaan ja napsauttaa Liitä . Prosessi kestää muutaman sekunnin, mutta se katkaisee jotain arvokkaampaa: ajatuksen virran. Digitaalisessa arjessa pienet viiveet kumuloituvat. Kun opettelee kourallisen pikanäppäimiä – kuten tutut Ctrl + C ja Ctrl + V , tai syvemmälle mentäessä kumouksen pelastusrenkaan Ctrl + Z – kädet alkavat toimia kuin itsekseen. Se ei ole vain ajansäästöä, vaan kyse on rytmistä. Kun työkalut sulautuvat osaksi sormenpäitä, ajatus saa virrata ruudulle ilman mekaanisia esteitä. Muistin ja logiikan liitto Pikanäppäinten valtava määrä saattaa aluksi hirvittää. Kukaan ei opettele puhelinluetteloa ulkoa, eikä kenenkään tarvitse opetella satoja näppäinyhdistelmiä kerralla. Salaisuus piilee pienissä askeleissa: kaksi...

"KESKI-SUOMI" Tärkeintä ei ole tarinan pituus, vaan sen aloitus. Kun hyvään vauhtiin pääsee, sanat juoksevat toinen toisensa perässä, ja siitä voi syntyä tarina. Olen selannut 61 vuotta vanhaa kirjaa, joka on painettu vuonna 1965, ja sen nimi on yksinkertaisesti Keski-Suomi . Kirja sisältää monenlaisia tarinoita, ja sivuja siinä on kaikkiaan 325. Kaikenlaisia vanhoja juttuja Keski-Suomesta. Luen tähän Kivijärveltä taltioidun runon, joka liittyy hevoshoitoon: Hiveltyypä hevosen jalka kivistä harjua laskettaessa kivisellä kirkkotiellä, ravistella rantotiellä. Hevonen juoksi Helsinkiin, tumma Turkuun osasi, sieltä vuoltiin voitehia, _sekä tohturit osuisi, _katsomaan kaviota _vuohisia voitelemahan. Tämä on varmaan jokin loitsu tai hoitoluku hevoselle. Tässä on Viitasaarelta perimätietoa tai taikaohje: Pitää ottaa sellaista lankaa, jonka joku vielä ripillä käymätön tyttö on kehrännyt, villalankaa. Sitten pitää tehtämän vasemman käden peukalolla 9 silmukkaa ja...

    27. elokuuta Vilkaisu VILKaisu tarkoittaa nopeaa, lyhyttä tai hätäistä katsetta, joka helpottaa ruuanlaittoa!   

Postista tuli paketti ja mukana kolahti jotain painavampaa kuin mainoslehtiset. Tilaajalahja! Mukavan tuntuinen, pieni muovinen laatikko, jonka kyljessä lukee teknisen kirjaimin Laser Distance meter . Katselin laitetta kahvikupin yli. Remonttia ei ole nyt tiedossa, tapetit pysyvät seinissä ilman millimetri mittausta, eikä huonekalujen paikkoja ole syytä siirrellä. Mutta vanha tottumus tarttua kaikkeen missä on linssi ja painikkeita voitti: laite päätyi ulkoilutakin taskuun kameran kaveriksi. Pihamaalla punainen lasertäplä hypähti männyn kylkeen. Naps: 4,82 metriä . Suuntaus aitatolppaan. Naps: 12,35 metriä . Syntyi kummallinen mieliteko yhdistää tämä uusi digitaalinen laite valokuvaukseen. Automaattitarkennuksen aikakaudella peilitön kamera etsii kohteensa silmänräpäyksessä ilman kysymyksiä, mutta entä kun pimeys laskeutuu? Kun hämärä peittää ääriviivat, automaattitarkennus alkaa sahata tyhjää edestakaisin ja etsin näyttää pelkkää mustaa maisemaa, nyt voi astua punainen lasersäde näytt...

Säästöjä tärkeämpi resepti Kaupan leipähylly: ajatus lyö tyhjää, kun leikattu ruisleipäpaketti kantaa kyljessään noin viiden euron kilohintaa, on turha selittää itselleen leipovansa taloudellista ihmettä, kun kaivaa ruisjauhopussin esiin kotikeittiössä. Energiankulutus, uunin lämmittäminen ja raaka-aineet huomioiden uunista nousevan leivän säästöä mittaillaan senteissä, jos niissäkään. Jos omalle työlle laskisi edes pienen palkan, projekti kääntyisi heti raskaasti tappiolle. Silti otan leivonta-astian esiin säännöllisin väliajoin. Ruisleivän teko kotona on nimittäin aivan omanlaistaan, hieman sotkuista puuhaa. Ruisjauho pöllyää keittiön tasoille, tarttuu mikroskooppisen tiukasti taikinakulhon reunoihin ja tuntuu löytävän tiensä myös sellaisiin paikkoihin, joissa jauhojen ei kuuluisi olla. Taikina on sitkeää, liimaantuu sormiin ja vaatii käsipyykkiä tuon tuostakin. Prosessi vie aikaa: mitään ei tapahdu hetkessä, vaan taikina vaatii oman tahtonsa mukaista asettumista ja kohotusta. Mutta ...

Kädet Vanhan henkilön kädet pitävät kirjaa, KESKI-SUOMI. Mitä hän mahtaa lukea? Onko se tarina  elämästä vai alueesta, jonka hän tuntee vain paperilla? Käsissä, näkyy elämän jälkiä, ne pitelevät kirjaa arvostuksella. 

  Miten rakennan blogikirjoituksen Digitaalinen työnkulku ei poista luomisen iloa, vaan raivaa sille lisää tilaa. Kun jokaisella ohjelmalla on oma selkeä roolinsa, tekeminen ei ole työkalujen välillä hyppimistä. Prosessi etenee joustavasti ideoinnista aina valmiiseen julkaisuun saakka. 1. Ideointi ja rakenne – Coggle Rooli: Teeman, näkökulmien ja pääkohtien visuaalinen hahmottelu. Työvaihe: Kerää ajatukset käsitekartaksi Cogglessa. Kun runko on valmis, vie teksti eteenpäin puhtaassa md muodossa. Näin otsikot ja sisennykset säilyvät ilman käsin tehtävää korjailua. 2. Digitaalinen sparraus ja faktat – Gemini & Wikipedia Rooli: Ajatusten jäsentäminen, tekstin hiominen ja taustojen varmistus. Työvaihe: Syötä Cogglessa hahmoteltu runko ja sanellut muistiinpanot AI:lle, joka toimii sparraus kumppanina rakenteen tarkistuksessa, kirjoitusvirheiden hiomisessa sekä otsikko- ja kuvaideoiden pyörittelyssä. Vuosiluvut, nimet ja yksityiskohdat Wikipediasta. Tär...

Minulla digitaalinen vintti on täynnä tavaraa. Pöytäkoneen isolla näytöllä nököttää pikakuvakkeita kuin vanhoja työkaluja liiterin seinällä: osa kirkkaan teräviä, osa ruosteen peitossa. Välillä iskee puuska raivata pöytä puhtaaksi. Pitäisikö karsia? Heittää pois kaikki, mitä ei ole pariin kuukauteen avannut? Siinä piilee digitaalisen arjen tuttu ansa. Juuri kun olet siirtänyt jonkin unohdetun sovelluksen roskakoriin, huomaat seuraavana tiistaina tarvitsevasi täsmälleen sitä. Mutta kyse ei ehkä olekaan sovellusten määrästä, vaan siitä, miten niitä katsoo. Meidät on opetettu käyttämään tietokonetta vertikaalisesti: vertikaalinen ajattelu menee suoraan kohti ilmeistä päämäärää. Teksti kirjoitetaan tekstinkäsittelyohjelmalla, kuva muokataan fotarilla ja tieto haetaan hakukoneesta. Lateraalinen ajattelu taas kehottaa astumaan askeleen sivuun. Entä jos työkaluja ei järjestä niille varattuihin karsinoihin, vaan niitä yhdistellään yllättävin viivoin? Oma digitaalinen arkeni muuttui heti, kun l...

     25. elokuuta Matka Jokainen askel on oma pikkuruinen matkansa. Tänään matka ei mittaa kilometrejä kartalla, vaan ajatusten virtaa ja tätä  hetkeä. Joskus suurin seikkailu on nousta portaat ylös, vaikka ne eivät johtaisi muualle, kuin omaan uteliaisuuteen. Pysähtyminen, ihmettely ja uuden näkökulman löytäminen ovat sen parasta antia. Ei ole väliä, olemmeko fyysisesti liikkeellä vai kasvatammeko vain mieltämme: merkitys syntyy matkan varrella koetuista oivalluksista, ei vain perille pääsystä. Liikkeelle lähtö on aina jo voitto. Uudet askelet: lähtö on aina tärkein. Nousee ajatus.

Vuodenajan vaihtuminen tuo mukanaan oman, hieman haikean mutta levollisen rytmin. Kun valo muuttaa muotoaan ja iltoihin hiipii pimeä, katse kiinnittyy usein tarkemmin ympäristön pienen pieniin yksityiskohtiin. Niihin hetkiin, jotka muuten vilahtavat ohi. Viipyvä valo: Kesän viimeinen lämmin valo viipyy vielä hetken puun rungolla, varjot pitenevät polulla. Otan kameran, maailman pienet ihmeet — ja syksy saa tulla. Pudonneet lehdet mittaavat askelten tahtia, ilman kirkkaudessa. Jokainen kuvaksi kaapattu hetki jää lämmittämään talvea — se muistuu mieleen.

    – Havaintoja ajasta, tilasta ja katsomisen taidosta Nuorempana maailma oli täynnä etunojaa. Katse oli suuntautunut tulevaisuuteen, siihen mitä seuraavaksi tapahtuu, ja elämää leimasi tunne siitä, että suurin osa matkasta oli vasta edessäpäin. Valokuvaus oli silloin kohteiden tallentamista: maisemia, arkkitehtuuria, perheen virstanpylväitä ja matkakohteiden maamerkkejä. Etsin kuvattavia asioita ja kysyin tietämättäni aina saman kysymyksen: ”Mitä täällä on?” Kamera tallensi sitä, mikä oli pystytetty, rakennettu ja saavutettu. Jos penkillä ei istunut ketään, jatkoin kävelyä. Jos kohde oli tyhjä, se oli näkymätön. Vuosien myötä havainnoinnista on kuitenkin tullut tapa, jota ei tarvitse erikseen suorittaa. Se on hiipinyt arkeen ja omaan kotipihanäkymään. Kypsymisen myötä myös kysymys kameran takana on muuttunut. Enää en kysy, mitä täällä on, vaan: ”Mitä täällä tapahtui?” Tämä pieni ajatuksen siirtymä muutti kaiken. Lakkasin kuvaamasta vain sitä, mitä on, ja aloin tavoittaa ...

    24. elokuuta Ovella : Mitä sinun ovellasi on?

Se pysähtyy milloin haluaa ja liikkuu kuin aalto – joskus tyynen rauhallisesti, toisinaan voimalla pyyhkäisten. Mutta sitten se yhtäkkiä katoaa. Joka luuli luovuuden kulkevan suoraa linjaa, on erehtyi. Sen polku on mutkainen, ja se rakastaa leikkiä piilosta. Onnekkaana päivänä luovuus kuohuu kuin vuolas, koski. Silloin kaikki loksahtaa paikoilleen ja syntyy tyydyttävä valokuva – joskus vain yksi, toisinaan monta. Mutta sitten virta hyytyy, jopa jäätyy. Luovuus katoaa, ja kaikki tuntuu taas tylsältä ja mielenkiinto katosi. Peli ei kuitenkaan ole vielä ohi. Aina on toivoa. Kaikki alkaa pohdiskelusta: mieleen palaa lainattuja ideoita, jotka alkavatkin yhtäkkiä toimia. Ajatuksia, jotka hylkäsin kesken kaiken, ja oivalluksia, joista etäännyin. Ja sitten: vastaan tulee kaunis syksyn valo ja ruska-aika. Suora viiva liitetään selkeyteen ja järjestykseen. Mutta luulen, että juuri vinot linjat, pilviset hetket ja äkilliset valonpilkahdukset tekevät havainnoista mielenkiintoisia. Metsässa mutkitt...

  23. elokuuta Etäisyys Austin Kleonin “Varasta kuin taiteilija” on juuri sellainen kirja, johon tarttuu viideksi minuutiksi, mutta joka jää mieleen asumaan päiväkausiksi. Lainasin sen kirjastosta noin viisi vuotta sitten, ja nyt ajatus sen uudelleen lukemisesta putkahti jostain.  Kirjanen on pienen kokonsa puolesta nopea selailla läpi, mutta kun siihen syventyy, jokainen lause on tiivis elämänohje. Mitään täysin uutta ei tarvitse keksiä tyhjästä. – riittää, että uskaltaa poimia parhaat ideat ympäriltään, yhdistellä niitä rohkeasti ja suodattaa ne oman elämänsä ja kokemustensa läpi. Ehkä tärkein kirjan muistutus minulle juuri tänään on vapaus: valokuvaus ja kirjoittaminen eivät synny täydellisyydestä, vaan tekemisestä ja tarkasta havainnoinnista. Toisella lukukerralla ajatukset asettuvat eri paikkaan kuin vuosia sitten, sillä myös minä olen muuttunut. Austin Kleonin tiivistetty viisaus tekee hyvää – se raivaa turhan puristuksen pois ja jättää jäljelle luomisen ilon, kun välis...

 ”Ainoa taiteenlaji, jota aion opiskella, on sellainen, mistä voin varastaa” David Bowie Luovan varkaan synninpäästö David Bowie totesi aikoinaan opiskelevansa vain sellaisia taiteenlajeja, joista voi varastaa jotain omaansa. Siinä puhui mies, joka ymmärsi luovuuden syvimmän olemuksen: miksi tuhlata aikaa tyhjästä keksimiseen, kun maailma on jo valmiiksi täynnä ilmaista oppimateriaalia? Meille syötetään ajatusta ”puhtaasta omaperäisyydestä”. Pitäisi nyhjästä tyhjästä jotain täysin ennenkuulumatonta. Tuloksena on yleensä vain otsan rypistymistä ja tyhjän paperin kammoa. Oikeat mestarit tietävät paremmin. He eivät jää odottamaan muusan suudelmaa, vaan lähtevät liikkeelle taskut täynnä taltiointivälineitä. Pokct 2 Minulle se tarkoittaa sitä, että muistikirja ja kynä ovat taskussa aina. Nykyisin seurana kulkevat myös sanelin ja kamera – oli mukana sitten pikaiseen kaappaukseen sopiva puhelin, huomaamaton Pocket 2 tai painavampi Nikon-järkkäri. Eikä tässä ole kyse varusteurheilusta...

Miksi prosessin näyttäminen on tärkeää? Usein ajattelemme, että vasta hiottu lopputulos – valmis blogiteksti, kehyksiin nostettu valokuva tai viimeistä piirtoa myöten puleerattu käsityö – on näyttämisen arvoinen. Austin Kleonin teos Show Your Work! heittää tämän ajatuksen romukoppaan ja muistuttaa jostakin olennaisesta: kiinnostavinta ei aina ole se, mitä syntyi, vaan miten se tapahtui. Kun avaamme oven raolleen ja päästämme toiset kurkkaamaan keskeneräisiin luonnoksiin, matkasta tulee arvokkaampi kuin pelkästä päätepysäkistä. Kameran etsin ja muistikirjan reuna – rutiini ankkurina Päivittäinen kirjoittaminen ja valokuvaaminen eivät ole vain keinoja tuottaa sisältöä; ne ovat tapa elää läsnäollen maailmassa. Kameran etsimen läpi katsominen opettaa pysähtymään: kyse ei ole kalustosta tai täydellisestä valosta, vaan kyvystä havainnoida arkisia yksityiskohtia – valon leikkiä pöydän pinnalla, rapistuvaa maalia tai syksyn ensimmäistä maahan leijuvaa keltaista lehteä. Päivittäinen sanalline...