Tulevaisuus
Minne mieli vie, sinne siivet kantaa voi. Rohkeasti vain! Taikaa on sydämestä, älä nyt viivyttele. Kuvitteellinen selostus aikamatkasta Olen aina mieltynyt seudun rauhaan ja luonnonkauneuteen. Eräänä kauniina kevätpäivänä, kun olin kävelemässä joen varrella, kirkolta kohti järveä, aurinko paistoi lempeästi, linnut visersivät, ja ajatukseni harhailivat milloin mihinkin. Olin juuri ohittanut vanhan pappilan, kun yhtäkkiä tunsin päässäni omituisen huimauksen. Maailma alkoi sumentua ympärilläni, kuin olisin astunut sakeaan sumuun. En muista sen tarkemmin, mutta kun näköni palasi, olin yhä samalla polulla, mutta kaikki ympärilläni näytti... oudolta. Kirkko oli yhä paikallaan, mutta sen vieressä oli uusia, kiiltäviä, korkeita rakennuksia, jollaisia en ollut koskaan nähnyt. Ihmiset kulkivat ohi outoissa, suorastaan futuristisissa vaatteissa, ja heillä oli pieniä, litteitä laitteita korvillaan, joihin he puhuivat itsekseen. He eivät näyttäneet huomaavan minua lainkaan, vaikka olin pukeutunut ...