Myrskyn jälkeen

Valokuvatorstai aihe 100
Kuva on otettu Eckerössä Ahvenanmaalla.
Tuskinpa tuossa tuolilla istunut on mereen joutunut, mutta jotenkin se kiinnitti huomiotani ja muistin silloin tämän "Valokuvatorstain Myrsky haasteen".
Sisä-Suomen asukille meri on vaikuttava elementti ja harmittaa ainoastaan se, miten vähän oli aikaa harrastaa valokuvausta kahdenpäivän bussimatkalla. Ehkä jo ensivuonna ajelen Ahvenanmaalle omalla autolla Kustavin kautta.

Kommentit

Inkivääri sanoi…
Komea kuva - tuoli herättää ajatuksia:)
4.9.08
Anonyymi sanoi…
Vanha meri vielä vähän tyrskyää. Tuo tuoli on hieno yksityiskohta kuvassa. ;-)
4.9.08
Anonyymi sanoi…
Heh, tässähän on ideaa. Myrskyn jäkiä, rippeitä, ehkä taivaalla vielä näkyvissä?
4.9.08
Anonyymi sanoi…
Kukahan tuosa tuolissa on istunut? Meri vienyt mennessään? Vai juossut pakoon merta?
4.9.08
Anonyymi sanoi…
Ihanat värit on kuvassasi. Kaunista.
4.9.08
Anonyymi sanoi…
Tästä kuvasta tulisi komea taulu, niin hyvän näköinen se on!
4.9.08
Anonyymi sanoi…
Tämän kuvan voisin ripustaa seinälleni! Kuva on samalla jotenkin mahtipontinen ja kuitenkin hieman surullinenkin.
5.9.08
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »