—Sua kuunnellaan,

sillä seinilläkin korvat on...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oo...onpas futuristisen näköinen maailma :)
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Tuohan on hieno ja siitä tuli mieleen, että itselläni olisi ollut Millennium Dome tähän haasteeseen vähän samanlaisena ideana, vaan ehdin jo pihaufoni parkkeerata kisaan mukaan. Kiva idea, varsinkin kun kuu vielä taustalla luo tunnelmaa. Mistä ihmeestä tuollainen löytyy?
9.10.08
arleena sanoi…
Eipä voi osuvampaa olla kuu ja avaruusalus
9.10.08
Inkivääri sanoi…
Se kyllä näyttää jonniinmoiselta avaruusalukselta8] Tai jättiläisen toppatakilta, yhteys ylös kumminkin - hyvä kuva haasteeseen:)
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Onpas hieno yökuva ja seinällä tosiaan on paljon korvia:-)
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Vastavisiitillä! Kiitos kommentistasi! Tässäpä on muuten kiehtova kuva! :)
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Jännittävä tunnelma kuvassa, kuu puolikkaana ja jättiläinen heittänyt toppatakkinsa jotakin peittämään.
9.10.08
Oh-show-tah hoi-ne-ne sanoi…
Olisko auman peitto?
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Klikkaa kuvaa!
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Vai tennishalli, enpä olisi arvannut!
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Hieno kuva, en olisi arvannut että on tennishalli.
9.10.08
Unan blogi (Entinen Hallatar) sanoi…
Vautsi!

Näyttää jättipatjalta. =)
Voisikohan tuossa pomppia? =)
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Hyvä kuva viikon aiheeseen.
9.10.08
KooTee sanoi…
Näitä pomppulinnoja kasvaa joka niemeen ja notkelmaan.
Sitten siihen muutama töhry niin johan on kaunista katseltavaa.

Ai niin, kyllähän siinä on kennoja joilla otetaan vastaan sanomia ulkoavaruudesta koska tuolla kuussa sitä elämää ei ollut=)
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Kauniin sävyinen taivas. Kuukin sitä ihastelee. ;-)
9.10.08
Anonyymi sanoi…
Ui jui jui jui.. Jotenkin karmiva näky.
Jättiläisen toppatakki oli loistava oivallus! =)
10.10.08
Anonyymi sanoi…
Sanon sen yhdellä sanalla Teille kaikille: KIITOS!
11.10.08
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »