EP 45 kierrosta

1234. haaste 30, (Neljäkymmentäviisi)!


Tuula-Anneli Rantanen ja Triola orkesteri esittävät tällä 45 kierroksen EP levyllä mm. valssin ”Koskaan en tiedä”.

Omistin 1950 luvun lopulla levysoittimen ja hyvän kokoelman 78 kierroksen savikiekkoja ja näitä 45 kierroksen EP-levyjä. Nyt ei ole enää sitä levysoitinta eikä montaa levyäkään jäljellä. Muutoissa ja siivouksissa ne ovat hävinneet. Harmittaa vähän että näin on käynyt, sillä eivät levyt laatikossa suurta tilaa vie. Monien kappaleiden tekstit ovat tosin säilyneet muistissani.

Katsoin ”Karpon Parhaat” ohjelmaa, jossa näytettiin miten jotkut varastoivat vanhoja metalliromuja pihoilleen. Se tuntuu vähän hassulta verrattuna vanhojen pienesineiden säilyttämiseen.

Kommentit

Inkataika sanoi…
Eipä tosiaan ole tullut montaakaan levyä säästettyä nyt enää, kun ei ole soitintakaan. :)
24.5.09
Zilga sanoi…
Muistan nuo levyt. Kaverilla niitä oli, ei minulla. Varmasti arvokkaita muistaja nyt.
24.5.09
Muori sanoi…
Eipä ole tuollaisia levyjä koskaan tullut vastaan, mutta niitä tavallisia single -ja Lp levyjä kylläkin ;)
Ovatkohan tuollaiset EP levyt arvokkaitakin?
24.5.09
Kaanon sanoi…
Minulla on sekä soitin, että levyjä nostalginen 45!
24.5.09
Tappari sanoi…
Hyvä veto vaik en ko. musiikista pidäkään. Kivoja noi vanhat levyt. Kone on tossa nurkassa edelleen, mut EP-levyjä ei taida olla enää. Kokoelmat tuli myytyä joskus kauan sitten. Enää on alle sata älppäriä pölyttymässä.
25.5.09
aimarii sanoi…
Minulla on myös joskus ollut grammari ja muutama savikiekko! Harmi, että ovat jonnekin hävinneet.
Nostalgiaa sinun nelivitosesi edustaa todella hyvin.
25.5.09
tanssiva harmaa pantteri sanoi…
Ennen oli näitä 45-nopeuksisia levyjä. Minullakin on joitain jäljellä, vaikka isän tekemän grammarin heitin pois, kun se painoi niin riivatusti. Ihan vähän harmittaa, mutta ei paljon, kun ei se ollut enää kunnossakaan.
27.5.09
selma sanoi…
Mullakin on muutama musta vinyyli, vaikka aika naarmuuntuneita ne olivat jo soitella, Soitin kyllä on hajonnu ajat sitten. Hyvä haastekuva!
28.5.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »