Ajatus on vapaa, kuin...

”Ainoa mitä voin ajatella” on se, että minulla on mahdollisuus ajatella aivan mitä haluan. Ajatukset tulevat ja menevät, joskus jokin jää mieleen kauemmaksi aikaa, mutta hyvin nopeasti tulee jo uusi asia mieleeni. Aina mielessä on jotakin, miksi ei olisi. Ajatukset risteilevät, ihmiset, luonto, menneisyys tai tulevaisuus. Haaveet toiveet mielikuvat vilistävät yhtenään. Keväisenä päivänä on ilo liikkua luonnossa ja siksi tämä kuva, koska olen ollut koko päivän metsässä, tekemättä mitään muuta, kuin vain viihtynyt luonnon helmassa, sitä kunnioittaen.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
aika raiskattumetsä.Ihan mukava ajatus.
13.5.10
arleena sanoi…
Ajatus on vapaa kuin taivaanlintu.
Näin se ajatus risteilee vapaasti ja estottomasti.

Jännä puu, sen juurella ajatukset seikkailevat - miksi se on noin väärä.
13.5.10
Tarjuska sanoi…
Luonto rauhoittaa ja pistää ajattelemaan tai sitten vaan antaa ajatusten levätä. Kohta ei kyllä enää ole metsiä, joissa samoilla, kun kaikkialla on metsän niin täysin avohakattuja. Jännän taipuisa mänty....kurkotellen etsii varmaan vertaistaan. :)
14.5.10
Ari sanoi…
"Keväisenä päivänä on ilo liikkua luonnossa" Kannatan ja harrastun myös.

Yksi puu, sekin pahoin vinossa, oivallinen vastaus
14.5.10
pappilan mummo sanoi…
Luontoon! Metsässä on mukava olla mihin vuodenaikaan tahansa.
14.5.10
Melita sanoi…
Iltaa,
Viimeinen pystyssä ja noin ne ajatukset juuri menevät ja tulevat.
14.5.10
Demetrius sanoi…
Raiskion viimeinen mohikaani vielä pystyssä.
16.5.10
tanssiva harmaa pantteri sanoi…
Tuollaistahan se on elämä. Ajatukset tulee ja menee - ei ne jää siihen välille muhimaan. Lennokas ja ilmava vastaus sinulla. Minäkin pidän metsästä ja siellä kulkemisesta.
17.5.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »