Rukkaset

Teematiistai/Asusteet
Kosiomies saattoi ennen, miksei nykyäänkin saada rukkaset, jos tuli hylätyksi. Monenlaiset käsineet, rukkaset tai mitä nimeä niistä haluaakin käyttää, kuuluvat moniin asusteisiin. Ostin itselleni muutamia pareja uusia pintanahkaisia työrukkasia, lähinnä puunpilkkomiskäyttöön. Eivät tule vähätöisen kädet niin helposti rakoille, kun on kunnolliset rukkaset kädessä. Nämä rukkaset ovat hyvälaatuista nahkaa, joten ne kestävät pitkään työkäytössä. Vähän jäi harmittamaan, kun en samalla ostanut koko laatikollista käsineitä. Tällaiset voisivat olla halutut, jos vaikka antaisi lahjaksi isännällekin, kun menen tuttavan mökille lauantaina laituria kunnostamaan.

Kommentit

kiirepakolainen sanoi…
Hyvät työhanskat! Ja nahka on kestävää, eikä heti mene pikkutikut läpi, oivalliset kaupat teit!
6.5.10
TeeTee sanoi…
Nyt olisi työhansikkaille kova tarve täälläkin. Mökillä on jos jonkinmoista touhua, jota ei ilman hyviä työhansikkaita voisi kuvitellakaan tekevänsä.
6.5.10
KooTee sanoi…
Onpa rukkasia mitä iskee naulaan jos ei työ maistu =D
8.5.10
tuulento sanoi…
Voi, mullekin tuollaiset!!
11.5.10
Kissapelakuu sanoi…
Ihan uuusilta näyttävät!
Mulla vaan kuvia hylätyistä... outoa...
11.5.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »