Paul Austerin 4 3 2 1

Onko elämäsi tylsä ja ennalta-arvattava? Kaipaatko vaihtoehtoisia todellisuuksia ja jännittäviä sivupolkuja? Kirjassa on vaihtoehtoisia polkuja. Austerin eeppinen romaani 4 3 2 1 tarjoaa neljä versiota Archie Fergusonin elämästä! 

Alussa kaikki on tavallista: Archie syntyy Newarkissa, New Jerseyssä, vuonna 1947. Vanhemmat ovat mukavia, kissa pörröinen ja elämä rullaa eteenpäin kuin vanha kunnon C-kasetin nauha. Mutta sitten... bam! Pieni sattuman oikku ja Archien elämä sinkoaa uusille raiteille kuin vauhdikas flipperipallo.

Yhtäkkiä Archiesta tulee:

Urheilutähti: Heitä hyvästit kirjoille ja tervetuloa hikiseen pukukoppiin! Archiesta tulee jalkapallolegenda, joka valloittaa stadioneita ja naisten sydämiä. Mutta onko onni kätkeytynyt fanien hurmokseen?

Kirjailijanero: Unohda jalkapallokengät ja kaiva esiin kulunut lyijykynä! Archiesta kuoriutuu Pulitzer-palkittu mestarikirjailija, jonka syvälliset ajatukset kietovat lukijansa pauloihinsa. Mutta onko luovuus pelkkää tuskaa ja yksinäisyyttä?

Vakoojamies: Vaihda kynä salaiseen mikrofoniin! Archiesta tulee kylmän sodan salaperäinen agentti, joka seikkailee maailman pyörteissä. Mutta onko totuus yhtä jännittävää kuin James Bond -elokuvissa?

Tavallinen tallaaja: Elämä rullaa eteenpäin ilman suuria yllätyksiä. Archiesta tulee tavallinen Joe, joka käy töissä, maksaa veroja ja grillaa possua. Mutta onko tylsyydessäkin oma viehätyksensä?

  • Kirja on filosofinen pohdiskelu elämän sattumanvaraisuudesta ja loputtomista mahdollisuuksista.
  • Se on jännittävä tarina, joka pitää otteessaan alusta loppuun.
  • Se on rakkaustarina, joka koskettaa.
  • Se on romaani, joka haastaa ajattelemaan ja pakottaa pohtimaan mikä on oman elämän käsikirjoitus?

Olen valmis uppoutumaan Archien maailmaan, odotan palkintoa? Tämä ei ole mikään pikku pizza-ateria, vaan se on tuhtia tekstiä, joka vaatii aikaa ja keskittymistä. Toivottavasti tämä yli 50 tunnin romaani äänikirja jättää jotakin mieleeni ainakin joksikin aikaa, siksi kuuntelen sen alusta loppuun.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »