Syksy maalaa maisemaa


Syyssateessa, kun
puut vaihtavat väriä.
Kukat kukkivat,
mutta kesä väistyy ja
luonto odottaa talvea.

Syksy on kuin taiteilijan sivellin, joka maalaa luontoa hitaasti uusiin sävyihin. Viimeisten lämpimien päivien jälkeen huomaamme lehtivihreän vaihtuvan värit. Kirkkaan vihreä väistyy pehmeiden keltaisten, oranssien ja punaisten kanssa. Metsästä tulee värikäs mestariteos, joka kutsuu meidät ihailemaan luonnon kauneutta. Pakkasen jälkeen tulee syysmyrsky, joka lakaisee lehdet pois puista.

Vaikka ennätyskesä lukuisine helle päivineen on takanapäin, luonnosta löytyy paljon muutakin kuin vain värikkäitä lehtiä. Syksyn kukat kukkivat monissa puutarhoissa ja niityillä. Taivaalta putoavat pienet sadepisarat lisäävät syksyn tunnelmaa. Vesi kimaltelee lehdillä ja tekee maasta pehmeän.

Luonto valmistautuu nyt talveen. Linnut keräävät ruokaa ja monet eläimet etsivät lämpimiä talvipaikkoja. Syksy on aikaa, jolloin voimme tarkkailla luonnon kiertokulkua ja ihailla sen viisasta vaihtelua. Valmistaudutaan hämmästelemään syksyn ihmeitä!

Mitä sinä teet syksyn aikana? Käytkö metsässä, puistossa tai omassa puutarhassasi ihailemassa luonnon väriloistoa? Jaa omia syksyn kuvasi ja ajatuksesi kommenteissa!


Kommentit

EnkeliTaulut sanoi…
Syksy on luonnon mestariteos, jossa jokainen väri ja tuulenhenkäys tuntuu kuin taidemaalarin viimeinen kosketus kankaalle. On upeaa, miten vuodenajat vaihtuvat ja saamme kokea luonnon rauhoittavan kauneuden. Sateen ääni, lehdet jalkojemme alla ja metsän hiljainen valmistautuminen talveen herättävät meissä ikiaikaisia tunteita. Kiitos, että jaoit tämän syksyisen hetken, joka muistuttaa meitä pysähtymään ja ihailemaan ympärillämme olevaa ihmettä.
14.9.24
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »