Säästetään sitten vaan

Talouden taantumasta paasataan telkkarissa ja radiossa yhtenään. Sama tilanne on lehdistössä. Väkisinkin tässä alkaa tulla säästäväiseksi, jo ennen kuin se viimeinen pakko tulee. Säästäminen on hyvinkin helppoa, sillä ainakin minulla on monia sellaisia tapoja, joista voin luopua.

Monissa asioissa luopuessa ei menetä mitään, pikemmin päinvastoin. Ensimmäinen hyvä säästökohde on varmaan monella muullakin luopuminen ylensyönnistä. Terveys paranee ja olotila kohenee, kun syö vain kulutusta vastaavasti. Aika pitkän aikaa saa olla jonkinmoisella dieetilläkin, sillä vararavintoa on rasvana vyötäröllä. Kilo ihraa sisältää noin 9000 kcal, joten piisaa siinä energiaa.

Juomista, jotka ovat vain vettä, sokeria ja esanssia on helppo luopua, ja terveys paranee. Onneksi minä en ole pulloveden ostaja, mutta jotkut ostavat sitäkin, vaikka puhdasta vettä tulee hanasta. On silti hyvä, kun pullovesikin on olemassa, sen osoitti mm. Nokian surullinen likavesitapaus.

Useiden lehtien tilauksesta voisi luopua ja eikä telkkarikaan ole mikään välttämättömyys.
Linkki: www.pullovesi.fi/ ja Säästöpossu

Kommentit

hpy sanoi…
Ehka kriisissa on sitten hyviakin puolia. Pahaa se tulee kuitenkin saamaan aikaan, ainkain minusta tuntuu niin. Anteeksi, en halunnut olla pessimisti, mutta pelkaan pahoin ettei tulevaisuus ole ruusun punainen.
18.12.08
kipi sanoi…
Joo... se on totta, että ainakin ruoassa kannattaa säästää. Siitä ei ole muuta kuin pelkkää hyötyä. :) Säästämisessä on myös toinenkin hyvä "pointti". Nimittäin kun ei osta, niin oma luovuus lisääntyy kun on keksittävä valmistaa tyhjästä aarteita. :D
Lämmintä ja Hyvää Joulua! :)
18.12.08
Anonyymi sanoi…
Tuskin taantumassa tai pelätyssä lamassa on varsinaisia hyviä puolia, mutta tilanteeseen on pakko sopeutua. Ihminen on kekseliäs ja sopeutuvainen. "Ei pidä jäädä tuleen makaamaan”, vaan käytetään luovia kykyjä.
Mikään ei estä säästämästä turhista kuluista, jotta on varaa sitten vähempään turhuuteen. Mielikuvituksen avulla voi lähes tyhjästä loihtia aarteita.
20.12.08
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »