Autiomaa

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 129

Vanha puusto on korjattu pois risuineen, mutta ainakin osa kannoista on tällä alueelle jätetty. Hakkuu on ilmeisesti suoritettu talvella 2007 tai 08. Hakkuualue on laikutettu ja uudet kuusentaimet on istuttu keväällä.

Pian, jo toukokuussa aukko muuttuu kesän vihreäksi, kun heinä ja pensasto alkavat kasvaa. Jo vuoden kuluttua alueella on mahtava vattu kasvusto, jonka marjoja verottavat niin linnut, kuin muutkin eläimet ja ennen kaikkea makoisista marjoista saavat nauttia monet lähiseudun ihmiset. Puolukoita kivienkupeitta voi poimia vuoden parin kuluttua.

Kuusentaimiston varttuessa pensaikko raivataan pois, kun taimisto ei tarvitse enää sen antamaa suojaa. Sitten, ehkä jo 20 vuoden päästä taimikkoakin harvennetaan ja 40 – 50 vuoden kulutta alueella kasvaa tasakokoinen laadukas kuusimetsä.

Kommentit

Zilga sanoi…
Metsä on viety ja kaikki sen mukana. Tosi autiota. Kiva oivallus haasteeseen.
23.4.09
Krisu sanoi…
Ohos, onpa parturoitu autioksi maisema...
23.4.09
b. sanoi…
Aika kolea! Pidän.
23.4.09
arleena sanoi…
Karua autiota entistä metsää, jäljellä paljas hakkuuaukio.
23.4.09
Marjut sanoi…
Autioksi on mennyt, karun kaunista.
24.4.09
Lastu sanoi…
Oi, sattuu. Mutta uusi puusto tulee (oma lehmä on mulla ojassa nyt kun näin sanon). -Ja on autiudessa oma kauneutensa?
24.4.09
Tapsu sanoi…
Näitä autioita hakkuuaukioita alkaa olemaan pilven pimein, ei edes linnunlaulupuita jätetä!
24.4.09
Markus Latva-aho sanoi…
Kyllä se niin on kuin kirjoititkin. Eräs tuttavani, metsäylioppilas sen sanoi, parasta metsänhoitoa on kunnon avohakkuu, siinä tulee sitä biodiversiteettiä aidolla tavalla. Heiniä, lahottajia, perhosia, ketokukkia, puuntaimia, pikkulintuja... Eihän sellaisessa talousmetsässä mitään muuta kasva kuin tukkipuuta.
24.4.09
Tappari sanoi…
Metsä hakattu pois. Autio on, mutta maisemana en tykkää. Hyvä haastekuva tähän...
24.4.09
Heli sanoi…
Tästä tulee muuten mieleen esim. talvisodan jälkeiset kuvat. Kun oli metsät pommitettu maan tasalle. Tämä on vain värikuva ja onko siellä ihan kaukana sähköäkin menossa?
3.5.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »