Trio mietteissään?


Linkki: 1234...

Kommentit

pappilan mummo sanoi…
Ihan kuin nuo sorsat palelisivat.
2.1.10
Pekka sanoi…
Heinä- elikkä sinisorsia nätti ryhmä. Mitähän melajalat miettivät. Ruokaa varmaankin, eli että koska syötäis. ;-)
2.1.10
tuulento sanoi…
Siinä sorsat miettivät, tuoko tänään kukaan tänne syötävää vai olisiko pitänyt lähteä etelän maille.
2.1.10
Kaanon sanoi…
Hieno kuva!
2.1.10
Zilga sanoi…
Tässä näyttää olevan vakava neuvottelu käynnissä.
2.1.10
Rauni sanoi…
Hyvä kuva sorsista!
2.1.10
flora sanoi…
Eipä tästä kauan ole, kun sorsat vielä sai ruokaa tuolla tienvarsilammessa.
2.1.10
arleena sanoi…
Onko se meidän sorsakolmikko jo sinne ehtinyt värjöttelemään.
2.1.10
Korppi sanoi…
Sorsilla on mietintämyssyt syvällä päässä. Varmaan tärkeä pulma ratkaistavana.
2.1.10
Arja L sanoi…
Hieno kuva!
2.1.10
selma sanoi…
Kaunis trio on tässä, kivillä keikistelemässä :)
2.1.10
hheidi sanoi…
hahah loistava trio! : D syötävääkö odottavat
2.1.10
-maiju- sanoi…
Kivat sorsat! Nyt tajusin, että mullahan olis sorsatrioja ollut varmaan pilvin pimein varastossa
2.1.10
Peregrina sanoi…
Ovat vähän myrtsin näköisiä.Onkohan tarjoilussa tullut viivästyksiä!
2.1.10
Savu sanoi…
Totisia ovat ja kylmissään, eikä minulla ollut edes maksaa niille poseerauspalkkaa, joten ihmekö että ovat myrtsejä:
2.1.10
Tappari sanoi…
Onkohan nämä edes oikeita? No, kesyjä ainakin.
2.1.10
tanssiva harmaa pantteri sanoi…
Voi miten mukava kuva triosta!
2.1.10
tetra sanoi…
Kaunis kuva.
3.1.10
TeeTee sanoi…
Minunkin tuli mieleen kovin viluiset kolmoset tästä kuvasta! Hienosti olet päässyt läheltä niitä kuvaamaan!
6.1.10
Harakka sanoi…
Eikö niillä ole kylmä näin kylmillä ilmoilla?
7.1.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »