Koti....

Mustaa ja Valkoista #10 haasteen aiheena on vanhat suomalaiset arvot eli "KOTI, USKONTO JA ISÄNMAA". Tulkintoni aiheesta.

Piti oikein pinnistäen miettiä, mistä ja milloin olen kuvannut tämän vessan. Palautuihan se mieleen. Minusta kuva käy aika mukavasti tähän koti, usko ja isänmaa aiheeseen. En sitä ala sen paremmin pohtimaan, sillä kommenteissa on ansiokkaasti sitä pohdittu. Meillä suomalaisilla on kuitenkin kaikki nämä tärkeät asiat, eikä meillä ole suurtakaan vaaraa joutua luonnonmullistuksiin jotka kaiken voisivat tuhota. Elämme hyvinvoivassa yhteiskunnassa, josta voi olla erityisen kiitollinen.

Kommentit

Harakka sanoi…
Jaqahas, mitähän tässä sitten pitäisi löytää...?
No koti ainakin löytyy..
Mutta entäs sitten muut?
No, isänmaakin ehkä joten kuten,,hmm..hmmm..
Koska vessaa kuitenkin tarvitaan, niin onhan meidän isänmaamme antanut melkein kaikille varmaan vessan käydä asioillaan.(jonkinlaisen kuitenkin)
Mutta uskonto...sitä en löydä,hmm, pitää vielä miettiä,,..
No, uskonto tulee siinä, kun on kamala hätä, niin uskoo saavansa paikan, minne hädälleen menee..JES, siinä se on!jes mä tiesin!
8.2.10
JKK sanoi…
En minäkään ihan kaikkia kuvaajan aivoituksia voi tästä löytää. Ehkä jokainen saa löytää omansa. Mutta hauska kuvahan tähän aiheeseen tää on. Isänmaa ja paska liittyy selkeesti yhteen. Samoin koti ja pyykinpesukone. Kun partaa ajaa peilin katsoen voi vain uskoa että siistillä miehellä käy hyvä flaksi.
8.2.10
arleena sanoi…
Kyllä tälläkin pitkälle pötkii, ilman isänmaata ei olisi mihin sitä kotia perustaisi. No tietysti vieraalle maale, siitäkin voi ajansaatossa tulla jos ei isänmaa niin kotimaa kumminkin.
8.2.10
Tapsu sanoi…
Onhan kuvassa monta ristiäkin uskonnosta muistuttamassa!Meinaan laattarivistössä:)

Muuten olisi mukavampi jos kommentti
loota aukeaisi samaan ikkunaan kuvan kanssa,ainakin miun mielestä:)
9.2.10
Oh-show-tah hoi-ne-ne sanoi…
Laatuajan temppeli kotona Suomessa.
9.2.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »