Yksi talo

— 1234....Viikon haasteaihe: "montako taloa näet ikkunastasi?" (Valitse vain yhden ikkunanäkymän talomäärä. myös osittain näkyvät talot saa laskea mukaan.)

Meillä molemmilla naapuruksilla on punainen tupa ja perunamaa!

Vain yksi punainen talo pilkottaa vähän puiden takaa!

Kommentit

Kaanon sanoi…
Aurinkoinen talo;o))
18.9.10
Tapsu sanoi…
Onko punaisella tuvalla perunamaata:)
18.9.10
eem sanoi…
On toki perunamaata!
18.9.10
aino sanoi…
Hienoa, kun on metsää ympärillä ja auringonkukkakin niin hehkuva.
18.9.10
arleena sanoi…
Sehän näkyy mukavasti yläkuvan puiden läpi.
18.9.10
selma sanoi…
Yksi on sopiva vaikka naapurit ovat ihan mukavia olemassa :)
19.9.10
tetra sanoi…
Puita sitäki enempi ;)
19.9.10
Kuvatar sanoi…
Mielenkiintoinen haaste tämä. Pääsee vähän tirkistelemään muiden tonteille, mutta sinä olet onnekas. Ei näy kiviseinää..vaan
Punainen tupa ja perunamaa.
20.9.10
kiirepakolainen sanoi…
Iloinen on talo. Joku viisas jaappanilainen on joskus sanonut: "Jokaisen tulisi elämässään rakentaa yksi talo."
21.9.10
TeeTee sanoi…
Mukavaa, kun on rauhallista ympäristössä. Minullekin kelpaisi vähän vähemmän näköalojen peittäjiä.
22.9.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »