Nikon F4

Nikonin ensimmäinen AF automaattitarkennusta käyttävä kamerarunko oli F501. Minä hankin sellaisen vuonna 1985, sitten seurasi F801 ja vuonna 1990 ostin kuvassa olevan F4 ammattirungon. Monet Nikonin -80 luvun objektiiveista ovat minulla edelleen käytössä digikameroissa, jossain mielessä ne ovat hyvin kilpailukykyisiä verrattuna uusiin kakkuloihin. Kuvassa F4 kamerassa on kiinni 105 mm ikivanha makro, joka on mitä mainioin piirtokyvyltään. Digiajan alkamisesta lukien F4 on ollut muistona ”eläkkeellä”. Käyttökunnossa se toki on, elleivät nivelet ole käyttämättömänä jäykistyneet.

Kommentit

pappilan mummo sanoi…
Onpa hyvä laite!
11.9.10
aino sanoi…
Järeän näköinen. Tollasen kun sais, niin kelpais kuvaillakin.
11.9.10
TeeTee sanoi…
Hienoa! Taas uusi, erilainen F4.
11.9.10
Teuvo Vehkalahti sanoi…
Ei ole Nikonia voittanutta kameraa. Ja siinä olet oikeassa että vanhat putket on paremmintehtyjä linssityöltään kuin uudet VR systeemillä koetetaan hämätä harrastajia. Elektroniikka on varmaan paljon halvempi valmistaa kuin kunnon lasi linssit. Itselläni on käytössä 2 Kpl D 1H:ta mutta kun olen aina vähän PA niin toisessa on 16-85 VR nikor ja toisessa 70-300 VR nikor joskus herkuttelen 35-70 2.8 zooomilla ja lähikuvat otan sigma 70 2.8 macrolla.
Teuvo Vehkalahti Noormarkusta
11.9.10
arleena sanoi…
Läheltä löysitkin ja just tuon kirjan-numeroyhdistelmän.
11.9.10
tetra sanoi…
Mun lemppari vastaus haasteesee..;D
12.9.10
Tapsu sanoi…
Laatulaite!
13.9.10
Mx? sanoi…
Jopas on tyylikkään näköinen kamera!
14.9.10
selma sanoi…
Kamerat ovat mulle alati arvoituksellisia, mutta kai nekin oppii hallitsemaan jos kovasti harjoittelee. Hieno vastaus.
15.9.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »