Sympatiaa, kehitystä ja sunnuntai-illan taikaa Sunnuntai-iltainen tanssikuume täyttää olohuoneet sunnuntai iltaisin, ja Tanssii Tähtien Kanssa -formaatti osoittaa taas kerran toimivuutensa. Kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä tanssikilpailu: se on upea yhdistelmä elävää musiikkia, silmäniloa tarjoavia lavasteita ja ennen kaikkea inhimillisiä tarinoita. Tämän kauden puhututtavin ilmiö tuntuu olevan Jani Halme. Eilisessä lähetyksessä Halme selvisi jatkoon vaatimattomalla neljällä tuomaripisteellä. Tuomarien arviot olivat tylyjä, sillä tanssitaidon osalta liikutaan kieltämättä jossain yhden ja kahden pisteen tuntumassa. Silti yleisön antamat äänet ratkaisevat, ja meiltä katsojilta Halme saa valtavasti sympatiaa. On mielenkiintoista seurata, millaisen kehitysaskeleen hän pystyy vielä ottamaan – pientä edistystä toivoisi, sillä pelkän kansansuosion varassa jatkoon porskuttaminen käy viikko viikolta vaikeammaksi, kun mukana ei varsinaisesti huonoja tanssijoita ole. Toista laita...

   Pitäisikö kansalle pitäisi antaa porttikielto äänestyskoppeihin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa on jälleen saavutettu se perinteinen piste, jossa parketin hiotuin tekniikka ja tuomariston tiukat pisteet kohtaavat voittamattoman vastustajan: suomalaisen kotikatsomon sympatian. Joka syksy sama näytelmä toistuu. Tuomarit nyrpistävät nokkaansa, vilauttavat nelosia ja puhuvat lantion linjauksista, mutta kotisohvilla painetaan luuria punaisena. Sillä miksi kukaan haluaisi katsoa täydellistä valssia, kun tarjolla on aitoa dramaattista selviytymistaistelua? Paneudutaan hetkeksi Janin tapaukseen. Jani ei kenties liiku parketilla kuin höyhen tuulessa – hänen tanssinsa tuo paikoitellen mieleen ennemminkin raskaammalla kalustolla tehdyn taskuparkkeerauksen. Mutta Janilla on valtti, jota tuomarien pisteasteikko ei tavoita: hän on hauska! Hän yrittää niin että paita kastuu, ja ennen kaikkea hän näyttää siltä, miltä kuka tahansa meistä näyttäisi jouduttuaan kimaltavassa trikoossa milj...