Tunnustan sivistymättömyyteni :) Mutta viisi löysin.
Anonyymi sanoi…
Pakko tunnustaa, ettei hajuakaan, mutta komea on kuva ja viitoshaasteen ehdot täyttää upeasti! =O)
Anonyymi sanoi…
Viisi viiriä liehuu komeasti kuin vanhassa laulussa, mutta eipä ole paikasta tietoa.
Anonyymi sanoi…
Viisi komea tornia, mutta aivan tuntematon paikka - ikuna nähnytkään tuollaista missään.
Anonyymi sanoi…
Siis mistä pelistä tää on.
Anonyymi sanoi…
Hieno on kuva, onneksi oli tuo linkki, josta selvisi, mistä tämä on.
Anonyymi sanoi…
Jokaiselle arki-illalle oma torninsa. Nyt on tiistai eli toiseen torniin kipuan ja nautin. Perjantai-iltana olen viimeisessä tornissa; ehkä silloin voin ottaa lasillisen punaviiniä ja katsella alas laaksoon?
Ompa kivan näköinen linna. Ihan oli vieras minulle, en tiennyt tuota olemassa olevan. Jyväskylän kupeessa on Viherlandia, liekö sama. Aina on vauhti päällä kun ohi on ajettu, ei ole koskaan tullut pysähdyttyä.
—kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Kommentit