Yksin

YKSI: Keinuja

Kommentit

KooTee sanoi…
Perfomanssi kiikkuilija, ykkönen talojen yllä =D
13.12.08
Anonyymi sanoi…
Hei,heilu keinuni korkealle...
13.12.08
Anonyymi sanoi…
Kaveri näyttää ihan kynityltä kanalta, joka on keinumassa kohti viimeistä pataa.. 8D
13.12.08
Inkivääri sanoi…
Huiiii, taivaastako se yksi yksinäisen kiikku siellä roikkuu?8]
13.12.08
Anonyymi sanoi…
Tippuiko siivet enkeliltä, ekös Gabriel ole miesenkeli, tai voiko niin sanoakkaan enää tässä tasa-arvojen maailmassa :)Rohkea kuva, oikein hyvä!
13.12.08
Anonyymi sanoi…
Uskomaton otos, mutta jotenkin viehättävä rumuudessaan.
13.12.08
Anonyymi sanoi…
No, jopas on ykkönen ;D
14.12.08
Anonyymi sanoi…
Korkealla keinuu ykkönen.
14.12.08
Harakka sanoi…
Kyllä onkin rohkea kiikuttelija, noin korkeella, putoaa vielä!
14.12.08
Anonyymi sanoi…
Olet saanut aivan mahtavan kuvan tästä keinujasta!!! Tuo kaveri säikäytti minut pahanpäiväisesti, kun näin hänet ensimmäistä kertaa. Hyvä etten soittanut hätänumeroon! =D
14.12.08
Anonyymi sanoi…
Hei, missä ihmeessä tuo keinu on kiinni? Aika ovela kuva, ilmeisesti ei kuitenkaan ihan yksin ole tuossa hommassa.
14.12.08
Anonyymi sanoi…
Kaveri on keinunut jo vuosikausia, kesät talvet Kuokkalan sillan alla Jyväskylässä.
14.12.08
Olli sanoi…
Ai kyse ei siis olekkaan oikeasta henkilöstä.. Ajattelinkin jo, että alkoholilla täytyy kyllä olla osuutta asiaan.
14.12.08
Anonyymi sanoi…
Polvet vähän ruvella. Ettei vain olisi pudonnut aiemmin.
15.12.08
Anonyymi sanoi…
Konttasin tänne täältä:
15.12.08
Anonyymi sanoi…
On muuten niin aidon näköinen, että.....
Johan siinä autoilijatkin pelästyy????????????????????????????
Mahtava kuva.
16.12.08
Oh-show-tah hoi-ne-ne sanoi…
No sentään onneksi kahdella köydellä.
18.12.08
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »