Kesäaikaan!


Pallohdake
Kesäaika on alkanut siitä huolimatta, ettei ulos katsoessa näytä ollenkaan kesäiseltä. Nythän sataa lunta, joten talvi vahvistuu. Onneksi kuitenkin lämpömittari näyttää tuossa ikkunalla +2,0° lämpötilaa. Jospa uusi lumi olisi vanhan lumen surma, kuten vanha kansansanonta kertoo.

Kellojen inventaari kahdesti vuodessa, siinä huomaa miten monessa paikassa noita ajan näyttäjiä on. Pitäisi oikein muistikirjaan tai tietokoneelle merkitä, jokainen kello. Kameroissa ja kaikenmaailman kännyköissä ja MP3 soittimissa, tietenkin myös telkkareissa ym. Tämmöinen vuodesta 1981 alkanut aikasiirto saattaa jatkua. Miksei noihin laitteisiin laiteta radio kontrolloituja kelloja, jotta me laiskat immeiset pysyisimme oikeassa ajassa, ilman ruuvaamisia?

Nyt kun sitten saan kaikki rattaat käännetyksi, niin lokakuun viimeisenä sunnuntaina ne taas siirrän takaisin normaaliaikaan.

Kommentit

Kampai 70 sanoi…
Kyllä minä olen aina täällä Kanadassa ihmetellyt, miksi on laitettu tuollainen kesäaika ja talviaika. Eihän sillä edes busines miehet hyödy mitään, niin kuin esim. Isien ja äitienpäivinä. Olisi parempi ajatus, että laitettais "Meidän Mirrin" tai "Meidän Hauvan päivä. Silloin menis mirrin kukat ja hauvan kukat kaupaksi tai luut ja hiiret. Voihan se tuo ajan siirto ehkä muutamilla hätäisillä hepuilla kuten minulla rikkoa kellon tai viisarit vääntyy, näin ollen siitä tulee vähän businesta. Kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin äitien päiväkukista tai isienpäivä sellaisita. Kuitenkin olisi hienoa laittaa otsikko kauppoihin "Ajansiirtopäivän Kukkia tässä kaupassa ja karkkeja 10 euroa purkki" Kuinka tämä ajatus toimisi.
30.3.09
EEM! sanoi…
Siinä sitä onkin ideaa, sillä kaupallistamalla nuo kellonsiirtopäivät voisi uhkaava lamakin poistua. Kukkia keväälle ennen kuin hanki sulaa ja syksyllä puolestaan kesän viimeiset kukat kaupaksi. Ehkä joku ottaa vinkistä vaarin ja tekee tästä ideasta tilin.
30.3.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »