Kaksoisolentoni

Tiedän, että olen ainutlaatuinen, eikä minunkaltaistani toista ihmistä ole olemassa. En halua verrata itseäni kehenkään muuhun en edes eläimeen, koiraan tai kissoista tai muista lemmikeistä puhumattakaan. Villieläimellä on paremmat vaistot, kuin kenelläkään ihmisellä, mutta Valokuvatorstain asettaman lempeän ”pakon” alaisena haluan verrata itseäni korkealla harjulla humisevaan kasvavaan petäjään, jolla on isot kuulevat korvat.

Kunnioitan luontoa ja arvostan rauhallisuutta. Toisaalta en omaa ollenkaan poliittisesti vihreiden luontoarvoja, sillä pidän kaikille elintärkeänä, että luontoa käytetään järkevällä tavalla ihmisten hyväksi. Metsää, myös turvesoita on hyvä käyttää, koska energiaomavaraisuus on paljon parempi vaihtoehto, kuin kivihiilen tuonti tai palmuöljyn rahtaus tänne kauas pohjoiseen. Tulevaisuus on suuri haaste, joka ei se taida ratketa ydinenergiallakaan.


VALOKUVATORSTAI:n Haaste 131

Kommentit

Tapsu sanoi…
Humisevia honkia kuulee kyllä pienemmilläkin korvilla mutta aina tarkempaan noin isoilla:-)Halataan honkaa se antaa energiaa!
7.5.09
savisuti sanoi…
Mänty on lempipuuni, ei vähiten sitkeytensä takia. Noin suuria korvia en ole koskaan sillä nähnyt mutta kerta se on ensimmäinenkin.
7.5.09
Kutuharju sanoi…
Ihastuttava korvapuu. Onko sillä myös suu jolla kertoa kuulemansa salaisuudet?
7.5.09
arleena sanoi…
Tämä on järkevä kaksoisolento, jolla on tarpeeksi isot korvat kuunnella mitä ympärillä tapahtuu.
7.5.09
-maiju- sanoi…
Tuommoisen puun minäkin tahtoisin :)
8.5.09
Inkivääri sanoi…
Hieno kuva ja kaksoisolento - yhdyn ajatuksiinne luonnosta ja sen käytöstä/kautta suojelusta:)
8.5.09
JKK sanoi…
Suo kuunellaan sillä puillakin korvat on....kiva.
8.5.09
ursulakatariina sanoi…
Olen aina epäillyt, että metsän puilla on korvat!
8.5.09
KooTee sanoi…
Varsinainen puupää? =DD
Siellä niitä honkia humisee...
9.5.09
Heli sanoi…
Erittäin hienot korvat minusta. Noilla taatusti kuulee hyvin. Ovatko ne oikeasti tuolla puussa vai oletko käsitellyt ne sinne?
9.5.09
hejoko sanoi…
Olet yhtä puiseva kuin minäkin:D
10.5.09
pantteri sanoi…
Hieno vastaus. Kivat korvat.
10.5.09
Marja-Leena sanoi…
'Kuulkaa korpeimme kuiskistaa ....' tämä honka varmasti kuulee näin isoilla korvilla ;D Hauska kuva!
11.5.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »