Vanhaa filmiä


Tämän aamuinen 1234… haaste palautti mieleeni pakasteessa säilyttämäni 35 mm filmit. Niitä on siellä jonkin verran. Ne ovat jo vanhoja. Parasta ennen päivä on mennyt vuosia sitten, mutta ne ovat – 19 ° pakasteessa. Ilmeisesti aivan käyttökelpoisia. Filmikamerat ovat myös tallella, kaapin kätkössä, josta ne voi ottaa milloin vain. On vain ladattava tuoreet paristot ja filmiä kameraan, sitten kuvaamaan dioja. Hyvä oli saada tällainen lauantaiaamun herätys, mutta ei vielä tänään, ehkä toukokuussa kumminkin. Pitää vielä selvittää onko paikallisella fotokauppiaalla edelleen E6 kehityspalvelu. Joten tällaisia ajatuksia tämän aamun haaste minussa herätti.
1234. haaste 28, kolmekymmentäviisi!

Kommentit

Suffeli kuvailee sanoi…
noita ei ole enää tullu käytettyä pitkään aikaan ;)
mukavaa viikonloppua!
9.5.09
aino sanoi…
Aivan! Vanhassa vara parempi.
9.5.09
Inkataika sanoi…
Varmaan kiva herätys, lämpimästä sängystä suoraan pakastimelle! ;D 35mm kuvia on otettu nippukaupalla ennen digiaikaa. :)
9.5.09
Nukke sanoi…
Ennenvanhainen 35 !
9.5.09
selma sanoi…
Vielä on tuollainenkin kamera tallessa ja käytössäkin joskus, joka vaatii oikein filmiäkin sisuksiinsa :)
9.5.09
Kaanon sanoi…
Digiaika on muuttanut kuvaamista tosi paljon.
9.5.09
arleena sanoi…
Voi minä en muistanut ollenkaan vanhoja filmejä. Ja hain kyllä vähän aikaa 35:ttä, kun se 36 oli niin tyrkyllä.
9.5.09
aimarii sanoi…
Taisi tapahtua monen kohdalla, että digikamera vei voiton vanhoista kameroista.
Kolmevitosessasi rupeaa olemaan jo hitunen historiaa.
9.5.09
Anonyymi sanoi…
Itsekin olen muinoin kehittänyt sekä filmejä että kuvia (en kylläkään dioja) mutta nyt on tullut laiskuus, kun on niin helppo räpsiä ja poistaa huonot.
Hieno haastekuva!
9.5.09
Zilga sanoi…
Hyvät ajatukset, eiköhän ne vielä ole käyttökelpoisiakin.
Se on monellatapaa hyödyllinen tämäkin haaste :)
9.5.09
flora sanoi…
Tänään vein vielä filmln kehitykseen,netistä on hankalampi tilata paperikuvia.
9.5.09
tuulento sanoi…
Hieno varasto sinulla. Käytä hyvin se.
10.5.09
pantteri sanoi…
Olisipa varmaan hauska koettaa tätä filmaustapaa.
10.5.09
Tarjuska sanoi…
Joskus kannattaa säästää jotain vanhaa tai ainakin kuvata. :) Tuostahan tosiaan löytyy, mutta ei enää digikorteista samaa lukua. :(
11.5.09
Marja-Leena sanoi…
Meinasimpa kirjoittaa, että 35 metriä, mutta 35 löytyy kuitenkin!;)
11.5.09
Ehlana sanoi…
Pitäisiköhän palata vanhaan kuvaustapaah? joskus se voisi tuoda taas uusia ulottuvuuksia kuviin.
13.5.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »