Inhimillinen tekijä

Maa on kuivaa, eikä säätiedotus lupaa sadetta. Tässä siunailemme energian korkeaa hintaa, unohtaen miten suuria inhimillisiä vaikeuksia syntyy, jos puhdas vesi olisi vähenemässä. Vesi!

Selviämme vähemmällä energialla, mutta veden tullessa minimitekijäsi, elämä olisi todella vaikeaa. Kuivuus aiheuttaa jo viljasadon alenemista, ja siitä seuraa paineita ruuan hintaan. Kaikkien kasvien siemensato alenisi ja monet eläinlajit joutuisivat vaikeuksiin ruuan vähyyden vuoksi.
Peltojen kastelu on kallista koska siihen tarvitaan paljon energiaa.

Nyt on vähän pölyttäviä hyönteisiä, eikä tiedetä mistä se johtuu? Onko syynä, joku ympäristötekijä joka on vaikuttanut mehiläisten ja kimalaisten suunnistuskykyyn? Nousevatko ne ylempiin ilmakerroksiin ja joutuvat siellä ilmavirtauksien vietäväksi ja lopulta nääntyvät ja kuolevat?

Kommentit

Unknown sanoi…
Vesi on tärkeää. Etenkin se puhdas juomavesi. Tulimme sen täällä NOkialla hyvin huomaamaan. Samainen vahinko olis toki voinut sattua muuallakin. Mikään,ei puhdas vesikään Suomessa ole itsestään selvyys.
Hengissä selvittiin.
Nyt voimme hyvin. jälkipyykkärit myös voinevat hyvin.
28.6.08
eem sanoi…
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=130511
28.6.08
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »