Tämän blogin suosituimmat tekstit
Ensilumi
ja kevyempi arki Vielä eilen syksyinen maasto oli musta lehtien ja mullan kirjoma, mutta tänä lauantaina 14.11.26 maailma näyttää toiselta. Ensilumi – tieteellisestä määritelmästä viis, se on tullut silloin kun maa on aamulla valkoinen. Muutama sentti riittää kääntämään valon niin, että hämärä katoaa nurkista ja piha hengittää valoisasti. Siinä missä luonto vaihtaa ylleen valkoisen suojuksen, vie vanhat pois ja vaihtaa uuden lakanan, lauantaina aamutuimaan oli suunnattava markettiin. Viikon ruokaostokset yhdellä kertaa. Siinä on tavoitetta kerrakseen, vaikka elämä opettaa, että aina tulee tilanteita, jolloin maitopurkki tai leipäaines loppuu kesken viikon. Pakastin on osoittautunut oivaksi kaveriksi; kun sen kautta kierrättää varastoja, ei jääkaapin tarvitse pullistella turhasta. Pienessä taloudessa, jossa päivät rakentuvat yhteisistä rutiineista, hoidosta ja kodin pyörittämisestä, ruokahuolto ja siivous eivät ole pelkkää mekaanista suorittamista. Ne ovat oman elämän ...
Päivä 321/365
Marraskuu
Ja vaivihkaa syntyvä pakina Marraskuu ei todellakaan yritä miellyttää ketään. Maa on kurainen ja liukas – niin siinä sitten kävi, että liukastuin perseelleni. Onneksi en loukannut itseäni, mutta säikäytyshän se oli. Kun valo on kateissa ja sade estää sen etsimisen, jäljellä on vain vuoden rehellisin kuukausi. Puiden lehdet ovat maassa, lumi antaa vielä odottaa itseään, ja ikkunasta ulos katsoessa näkee lähinnä viisikymmentä eri sävyä harmaata. Silti, juuri tässä hiljaisuudessa silmä alkaa huomata asioita, jotka kesän vehreydessä jäisivät piiloon. Yksittäisen märän kiven kiilto pihassa, kahvikupista nouseva höyry aamuhämärässä tai se hetki, kun iltapäivän pimeys laskeutui jo ennen neljää. Ehkä pakina ei tarvitsekaan aihetta – ehkä aihe on juuri se, mitä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu. Kun ruutu on tyhjä ja mieli muualla Kävin Laukassa, joten tyhjän ruudun tuijottamisen taitoa en tänään tarvitse. Päätin kirjoittaa, vaikka päässä humisee pelkkä tyhjyys ja yksinäisyys,...


Kommentit