Murtunut

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 121 (Murtuma)
Lasinen kannu on kaunis esine, jota ei oikein ole malttanut arkikäyttöön ottaa. Ihan vain kaapissa se on ollut, ja sieltä joskus otettu ihailtavaksi. Tässä jokin aika sitten se taas nostettiin esille ja pienoinen yllätys oli sattunut, sillä särkynyt se on! Olisiko lasissa ollut jotakin jännitettä tai jokin selittämätön järistys tai äänivallin ylittänyt lentokone tms, oli saanut aikaan säikähdyksen joka on kannun poreille murtanut. Sattuuhan sitä järven jääkentässäkin, että railo paukahtaa.

Onneksi kannu on edelleen kuosissaan ja kun sen sain kuvattua, laiton pohjaan teippi sidoksen, joka pitää palaset hyvin paikoillaan. Kuten jossakin kommentissa viisaasti neuvotaan käy tämä kannu vieläkin mainiosti ainakin kuivakukkien esilläpitoon.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Varsin kaunis murtuneenakin! :)
26.2.09
Anonyymi sanoi…
Piti oikein etsiä murtumakohta. Onneksi muoto on säilynyt murtuman jälkeenkin, mutta käyttö lienee vain ihailua enää?
26.2.09
Inkivääri sanoi…
Taitaa olla vielä käyttökelpoinen murtumasta huolimati:)
26.2.09
Anonyymi sanoi…
Kaunis esine. Murtuma ei varmaan haittaa.
26.2.09
SusuPetal sanoi…
Uskaltaisikohan tuosta vielä juoda? Varovasti...
26.2.09
Anonyymi sanoi…
Kaunis on, murtumasta huolimatta joka oli vaikea löytää.
26.2.09
Anonyymi sanoi…
Astialinjalla sinäkin... Tuosta ei ensikatsomalla edes näe, että se on haljennut. Kaunis vanha kannu!
26.2.09
Noora sanoi…
Murtunut,muttei mennyttä kuitenkaan.Kaunis.
26.2.09
Liisa sanoi…
Piti katsoa kahdesti ennen kuin huomasin edes koko murtumaa. Samoin voi olla ihmisenkin kohdalla.
26.2.09
Shakkimestarin tytär sanoi…
Kaunis astia ja hienosti kuvattu!
26.2.09
Anonyymi sanoi…
Ikävästi haljennut nätti kannu. Piti kyllä klikata isoksi, en muuten edes nähnyt missä on murtumia :)
26.2.09
arleena sanoi…
Voi ei ja noin kaunis kannu.
Kolahdus murtaa.
26.2.09
Anonyymi sanoi…
Kaunis kannu, murtuneenakin varmasti vielä löytyy käyttöä:)
27.2.09
Anonyymi sanoi…
Kuivakukkia kanuun voi hyvin laittaa, vakka siinä murtumia on!
27.2.09
Anonyymi sanoi…
Kaunis kannu! Harmi että on tullut murtuma.
Kuvana pidän erityisesti taustan väristä ja lasin heijastuksista.
27.2.09
Suffeli kuvailee sanoi…
ompa se kaunis kannu!
28.2.09
Heli sanoi…
Kaunis on kannu murtumasta huolimatta.
28.2.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »