Numerokuva 22

1234... Viikon haastenumero on (22)

Aika hyvin näitä 22 numeroita löytyi, mutta valitsen nyt tämän, koska tuo näyteikkuna oli jotenkin vaan mukava. En ole ikinä solariumissa käynyt enkä sinne halua mennäkään. Voisi silti olla mukava kokemus,

Kommentit

Inkivääri sanoi…
Kiva kuva tosiaan ja aika myöhään vielä aurinko auki:)
28.2.09
Anonyymi sanoi…
Hassu juttu! Ei tuo kuva vaan se, että satuin näkemään, kun kuvasit tuota ikkunaa tänään. =D
28.2.09
Nukke sanoi…
Kaunis mainos ja 22 löytyy !
28.2.09
Anonyymi sanoi…
Joskus löytyy helposti, joskus tuottaa ongelmia. Hyvä haastekuva!
28.2.09
Anonyymi sanoi…
Hauska kuva ja pitkä on päivä yrittäjällä. Hän ottaa varmaan itse jokapäivä solariumin, että jaksaa.
28.2.09
arleena sanoi…
Totta monet ovet sulkeutuvat klo 22
28.2.09
Anonyymi sanoi…
Kieltämättä aika houkuttelevan näköinen näyteikkuna.
28.2.09
Anonyymi sanoi…
Houkutteleva mainos, ja aukiolokin on iltamyöhänen. Hyvä 22 löytyi ;)
28.2.09
Villikissa sanoi…
Olis varmaankin kiva käydä lämmittelemässä tuolla
28.2.09
Anonyymi sanoi…
Mietin itse mistä löytäisin 22 ja tuli mieleeni tuohon aikaan suljettavat yritykset. En vaan keksinyt meillä päin sellaisia. Aika myöhään sitä solariumiakin tarjotaan. Itse en kyllä menisi, enkä ole käynytkään. Tosin valohoitoa olen saanut sarjan, joskus kutinaan. :)
28.2.09
Anonyymi sanoi…
Kerran olen käynyt solariumissa,ja liian kauan,kun ei ollut opastajaa paikalla.
1.3.09
Anonyymi sanoi…
Kiva kuva ja illallakin saa myöhään vielä aurinkoa jos haluaa !
1.3.09
Anonyymi sanoi…
Kuka tahtoo kymmeneltä illalla vielä grillattavaksi?? ;D Tällainen matalanpaikan kammoinen tuntisi olevansa leipägrillissä! Ei kiitos, mutta kuva on silti nappikuva haasteeseen!
1.3.09
Anonyymi sanoi…
Samaa ajattelin kuin muutkin,tosi pitkä aukioloaika.
1.3.09
Anonyymi sanoi…
Hyvä haastekuva.
Ikinä en ole solariumissa ollut.
1.3.09
KooTee sanoi…
Jep, jos tuon ajan ottaa tekomollikkaa niin varmasti nenä on ainakin punainen ;)
2.3.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »