Postimerkki

1234... Viikon haastenumero on (50)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Silloin oli kaikki toisin...
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Hyvä kuva. 0,50 markkaa
21.2.09
Nukke sanoi…
Kaunis postimerkki.50 taitaakin löytyä numerona tänään monesta eri tuotteesta.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Oi aika entinen!
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Vanha kunnon ...
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Voi viisikymmentä penniä ! Aika entinen ei enää palaa.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
50 penniä, enää ei pennejä pyöritellä.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Tuttu merkki,ja tuttu on paikkakuntakin.
21.2.09
Inkivääri sanoi…
Suomen rahaa vielä siinä:)
21.2.09
maria sanoi…
Vitsi kun on hieno 50. Kaunis väri postimerkissä!
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Nostalginen leimaus ja merkki. Seitkytluku oli sitä meidän hummaamisaikaa parhaimmillaan.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Komea kotimainen perusmerkki jossa jellona ärjyy. ;-)
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Muistoja postimerkin kera.
21.2.09
arleena sanoi…
50 penniä postiin, niin jopa kulkee posti.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Isänmaallinen postimerkki! Hienoa! Kankaanpäässäkin on tullut nuorena poikana käytyä useampia kertoja.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Kyllä oikein on.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Hieno! Kaipaan jotenkin noita nostalgisia merkkejä.
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Rakkauskirjekö lienee, mutta voi niitä aikoja,,,hyvä kuva!
21.2.09
Anonyymi sanoi…
Hinnat ovat kyllä suhteessa kohonneet. Olisipa vielä markka-aika ja merkitikin 50 pennisillä saatavia. Tulisi kirjoitettua ehkä enemmän kirjeitä ja kortteja. Harvoin enää raaskii. :(
22.2.09
Anonyymi sanoi…
upea vanha merkki niin ja mukavaa laskiais sunnuntaita :)
22.2.09
Anonyymi sanoi…
Hieno merkki ja vielä sinivalkoinen, aah!
Hyvä idea ja kuva haasteeseen.
22.2.09
Harakka sanoi…
Hieno kuva haasteeseen, silloin oli vielä ne ihanat ja rakkaat markat!
22.2.09
Anonyymi sanoi…
Tuon verran kun maksaisi postimaksut edelleen.. mitäs se onkaan senteissä..! ;D
23.2.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »