Häkkilintu

Miten rajattua elämä onkaan, sen huomaa hyvin katsellessaan omaa kuvagalleriaansa. Ensinnäkin ajallisesti kuva kertoo vain sekunnin murto-osan aikana tapahtuneen.
Elämämme on hyvin rajattua, olemmeko kaikki ajassa jonkinlaisia häkkilintuja?

Kommentit

Sonja sanoi…
Niimpä, pistää meittimään.
10.9.09
Inkivääri sanoi…
Semmoisia ajatuksia kyllä herätti tämä haastesana, hieno kuva haasteeseen!
10.9.09
tuulento sanoi…
Kyllä, olemme häkissä itsekin, oman olemuksemme, kultuurimme ja aikamme häkissä.
10.9.09
Outi sanoi…
Kalterit täälläkin ympärillä!
10.9.09
SusuPetal sanoi…
Elämä on rajallista.
10.9.09
Marjut sanoi…
Rajattua on elämämme !
10.9.09
Zilga sanoi…
Elämme hyvinkin rajattua elämää, vaikka toisin kuvittelemme.
10.9.09
flora sanoi…
Ihminen rajaa eläimet oman mielensä mukaan,luontoon ne on luotu.
10.9.09
Kristiina sanoi…
elämä on tosiaan rajattua. Varsinkin eläimillä. Tässä linnun elämää rajattu. Meillä jouduttiin rajaamaan koiran elämää kun sille sattui haveri. Elämää siis rajataan syystä jos toisesta.
10.9.09
hanne virtauksesta sanoi…
Olet oikeasaa...ja me itse laitamme itsellemme vahvimmat kalterit!!!
10.9.09
savisuti sanoi…
Aina ei edes itse huomata miten paljon meillä on itserakentamiamme rajoja ympärillämme.
10.9.09
Ruska sanoi…
Näin on. Jokaisella omat häkkinsä.
10.9.09
Viestintä Kylväjä sanoi…
Hehe, moni taitaa olla työpaikallaan häkissä.
10.9.09
Oh-show-tah hoi-ne-ne sanoi…
No taatusti!
10.9.09
tanssiva harmaa pantteri sanoi…
Olemme oman elämämme vankeja kuin lintu häkissään.
10.9.09
Anonyymi sanoi…
Rajoja on jokapuolella omaakin elämäämme. Mutta täytyy vaan yrittää nauttia turvallisuudesta, minkä rajat antavat. Itse tehdyt kannattaa rikkoa.
Hieno vastaus haasteeseen.
13.9.09
aimarii sanoi…
Kaikki on niin suhteellista. On itsetehtyjä rajoja, on luonnollisia rajoja ja rajoituksia. Rajattomuuteen on viimeinen matka
16.9.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »