Canon G1


Numero 49 löytyi ihan omasta kamerasta!

Numero löytyy helpommin, kun klikkaat kuvan isommaksi.

Kommentit

Demetrius sanoi…
Löytyihän se zoomista ilman kuvan zoomaustakin.
17.10.09
Inkivääri sanoi…
Siellähän se - mutta kuinka sait kuvan omasta kamerastasi?8]
17.10.09
Zilga sanoi…
Varmaan monet kuvat tallentanut laite. 49 löytyi myös.
17.10.09
flora sanoi…
Putkea varmaan riittää tarpeeksi.
17.10.09
Tappari sanoi…
Ai, että tollanen ollut G1. Kaikella kunnioituksella mutta näyttää vähän aneemiselta nykypäivän kameroiden rinnalla. Mulla on kamerana G7.
17.10.09
eem sanoi…
Niin ne kamerat muuttuvat, sillä nyt tuossa mallisarjassa on menossa G11.
17.10.09
Marjut sanoi…
Vieläkö on kovassa käytössä tämä kamera ?
17.10.09
Marju sanoi…
No kyllähän se luku tuosta erottui ilman suurentamattakin. Aika hieno kamera :)
17.10.09
Inkataika sanoi…
Hieno! Miten vanhasta kamerasta on kyse?
17.10.09
eem sanoi…
Katsoin kameran ostopaperit ja olen ostanut sen 24.7.2001. Hankintahinta on ollut ostokuitin mukaan 2216 Dmk, joka oli silloisina Smk 6736 eli nyky euroissa reilu tonni.
Kamera on käyttökunnossa taas, kun akun latasin, muuten se ei ole enää ollut, kuin satunnaisesti käytössä. Hyvä 3,3 miljoonan pikselin kenno, joten ihan kunnollisia nettikuvia sillä syntyy vieläkin.
17.10.09
Harakka sanoi…
Mutta onko sen niin väliä, millä kuvia ottaa, eiköhän pääasia olekkin se, että tulee hyviä kuvia!
17.10.09
aimarii sanoi…
Voi juku, kyllä olivat vielä vuosituhannen alussa digikamerat kalliita. Onnekisi ovat halpuneet.
Mutta tärkeintä, että kamerassa on lukema 49!
17.10.09
Kaanon sanoi…
Joskus vastaus voi löytyä näin läheltä. Hieno kamera!
17.10.09
tuulento sanoi…
No voi, etten paremmin sano! Lähellä!
17.10.09
Tapsu sanoi…
G1 on hieno peli:-)
18.10.09
Anonyymi sanoi…
Minäkin yritin etsiä kaukaa, mutta lähellä se sitten olikin :-D
18.10.09
selma sanoi…
Lähempänä kuin arvaakaan on joskus numero :)
21.10.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »