Lama-aikana kustannukset minimiin

Useimmat harrastukset tuovat harrastajalle pelkkiä kustannuksia. Kirjoittaminen on siitä mielenkiintoista, ettei se juurikaan mitään maksa. Edellytyksenä on tietenkin, että on kynä ja paperia. Taitaa silti aika harva enää lyijykyniä teroitella tai mustepulloon kynää kastaa. Tietokone on tullut pysyvästi, joskin tällainen kirjoittaminen kuluttaa sähköä ja pitää olla kone ja ohjelma, jolla tuottaa tekstiä.

Kirjoittamisen lisäksi on mukavaa kuvittaa juttujaan ja siihen taas tarvitaan kaikenlaista. Onneksi kuitenkin kaikki on nopeaa ja joustavaa, kun sitä vertaa filmiaikaan. Raha on läsnä kuvatessakin, koska mikään ei ole ilmaista, ei edes WC käynti, jossa tuhlataan puhdasta vettä ja tuotetaan kalliisti puhdistettavaa jätevettä. Kuulin tänään radiosta, miten kompostoivalla vessalla voisi säästää luontoa ja perhe voisi kuulemani mukaan säästää rahassa useita kymmeniä euroja/kk. Tästä tuleekin mieleen, että ainakin ensi kesänä voisin kokeilla tuollaista kompostoivaa käymälää eli perinteistä ulkohuussia.


Katunäkymä Jyväskylästä

Kommentit

Tapsu sanoi…
Kompostoiva vessa ei ole välttämättä mikään ulkohuussi, niitä on ihan vesivessapöntön näköisiä sisäkäyttöönkin. Ainakin omakotitalossa haja-asutusalueella olevan kannattaa sellainen hommata ennemmin kuin laittaa 10000 euroa johonkin pienpuhdistamoon joka ei välttämättä edes toimi!Toki ns. harmaavesille joutuu jonkin systeemin laittamaan, en ole vielä tarkemmin asiaan perehtynyt mutta itselleni aion sellaisen systeemin laittaa kunhan nyt tulee se aika että nykyiset systeemit ei enää riitä. Onhan tässä 3-4 vuotta vielä aikaa ennenkuin tämä"paska"laki tulee lopullisesti voimaan.Taisi olla a-studio josta tuli hyvä ohjelma jonkinaikaa sitten tästä paskalaista.
6.11.09
EEM sanoi…
Asun haja-asutusaluueellä, mutta meillä on kunnallinen vesi ja viemäri, joten asiat ovat siltäosin hyvässä järjestyksessä. Veden tuhlausta voisi silti alentaa.
6.11.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »