Täysi kilo

Tämä Torujoen pullasorsien kuva on tämän blogin julkaisu numero 1000. Ihan sattumoisin huomasin tämän merkkipäivän. Tuhat on kilo, joten ensimmäinen blogikilo on koossa. Onhan näitä nyt sitten jo tullut. Tähän olisi helppo lopettaa, jos tavoitteena olisi juuri tämä 1000 julkaisua. Sellaista, eikä muutakaan tavoitetta ei ole, joten kuvia ja lyhyitä tekstejä on tulossa jatkossakin. Monesti on tuntunut hölmöltä tämä blogin pito, mutta kun siitä on tullut tapa ja tottumus, ei siitä ole helppo luopua. En myöskään koe tätä mitenkään rasitukseksi, sillä voin olla jonakin päivänä hiljaa, eikä mikään estä minua julkaisemasta jonakin päivänä useampiakin postauksia. Kävijöitä ei minun blogissani ihan hirveästi ole mutta joka päivä sentään on joitakin kymmeniä kävijöitä. Kiitokset lukijoille, ja tervetuloa myös alkavalle uudelle tuhatluvulle.

Kommentit

Korppi sanoi…
Hieno kuva sorsista.
Onnea vain eka tuhannesta :))
27.3.10
TeeTee sanoi…
Täällä käyn aina silloin ainakin, kun joku haastekuvaa ilmestyy! :) Onnea kiloblogista! Toivotaan, että jaksat jatkaa vielä monta monta kiloa! :)
27.3.10
pappilan mummo sanoi…
Onnittelut! Tuhat kertaa blogin kirjoittaminen on aika paljon! Itse en ole lukua pitänyt, mutta vuosi tuli juuri äsken täyteen, joten ehkä jonkin verran alle neljäsataa, kun kuvapäivinä lienee toisinaan kaksi.
27.3.10
peräkammari sanoi…
Kivoja ajatuksia "kilosta" ja reipas sorsa lauma.
Kivahan sitä on postailla ja välillä myös viettää hiljais eloa.
27.3.10
Mx? sanoi…
Kilonblogi, onnea! Se on tosi paljon. Sattuikin tämä haaste juuri sopivasti :)
27.3.10
flora sanoi…
Haasteet varmaan jokainen käy katsomassa,aina ei muuta joudakkaan lukemaan.
27.3.10
Kuvatar sanoi…
Jopas on sorsia, noiden ruokkimiseen menee leipää muutama kilo, hieno kuva ja onnea!
27.3.10
-maiju- sanoi…
Siinäpä sorsia riittää! Taitaa olla enemmänkin kuin kilo :D
27.3.10
arleena sanoi…
Pullasorsat sopivatkin hyvin merkkipaaluun postaukseksi. Tuleehan niitä sorsiakin äkkiä 1ooo, jos jaksaa hieman kierrellä Suomenmaata
27.3.10
Anna Amnell sanoi…
Paljon onnea ja hyvää jatkoa!

Blogi on mukava avoin päiväkirja. Olen monesti ajatellut, miten hauskaa olisi jos minun isoäitini tai äitini olisi merkinnyt muistiin arjen tapahtumia tai suhtautumistaan aikansa tapahtumiin.
27.3.10
Kaanon sanoi…
Onnea kilosta!
Niinhän tämä bloggaus etenee, joskus intoa puhkuen, toisinaan vapaalla ajellen.
Hieno kuva sorsista!
27.3.10
tanssiva harmaa pantteri sanoi…
Onnea kilosta punnittua juttua! Hieno kuva!
27.3.10
tetra sanoi…
Kaunis kuva
27.3.10
Tappari sanoi…
On siinä sorsia poikineen ja monen monta kiloa ;)
28.3.10
Rauni sanoi…
Komea sorsalauma! Onnittelut tuhannesta!
28.3.10
selma sanoi…
Tämäpä vasta hauska kilo-oivallus :)
29.3.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »