😄 Päivän kurssi päätetään NYT!


Hei kaikki aamu-uniset  ja aamuvirkut 

Kuten kaikki tiedämme, aamu on päivän peräsin. Ne mystiset purjeet, jotka joko ohjaavat meidät seesteiseen auringonpaisteeseen tai suoraan Jamaikan myrskyn kaltaiseen suoraan myskynsilmään. Tässä ei ole kyse mistään pienestä asiasta, vaan 60 minuuttia heräämisen jälkeen ovat kuin se lentokapteenin päätös, että "lennänkö tänään pilvettömän taivaan läpi vai sukellamme suoraan ukkosmyrskyn sydämeen?"

Jos aamu alkaa huokaillen, joka muistuttaa lähinnä vanhan höyryjunan viimeistä henkäystä, olet jo syvällä. Kun päivän tehtävät manataan jo etukäteen helvetin esikartanoksi, kun nurina, tiuskiminen ja murjotuksen kolmiyhteys hallitsee aamutoimia, olet asettanut kurssin: suoraan hurrikaani Murjottajaan.

Jos raahaat vastahakoisen, haluttoman kehon aamupalan ja pukeutumis rituaalin läpi, näytät todennäköisesti siltä, että olet juuri hävinnyt painiottelun peiton kanssa ja palkinnoksi joudut vetämään housut jalkaan. Tässä vaiheessa, vain uskomaton onni voi pelastaa sinut tältä myllerrykseltä. Ehkä taivaalta putoaa lottovoitto suoraan aamukahviin? Epätodennäköistä!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ajatuksesi ja järkeilysi ovat sitä tasoa, että olisit voinut opiskella enemmänkin kuin mitä olet tehnyt.
Mutta luethan edelleen paljon omavalintaisia teoksia !!
3.11.25
eem sanoi…
Hei, kiitos todella paljon kannustuksesta! Arvostan sitä suuresti. Olenkin ajatellut, että tämä "Elämänkoulu" on minulle lopulta se kaikkein paras opintie. Joka päivä tuo eteen uuden kurssin, jota ei löydy mistään virallisesta opinto-oppaasta. Olen iloinen saadessani olla itseoppinut ja kokemuksen kasvattama. Ja ehdottomasti: lukemista en jätä! Omavalintaiset teokset pitävät mielen virkeänä ja ovat tärkeitä mentoreita.
3.11.25
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »