Petterin

1234....

Asenteeni julkisella paikalla olevia graffiteja kohtaan on melko kielteinen. Tosin joskus tapaa myös mielenkiintoisia maalauksia ja piirroksia. Usein otan näistä valokuvia, etenkin jos siinä on minusta jotakin mielenkiintoista. Kaipa nämä maalaukset ovat tulleet jäädäkseen kaupungistuneeseen kulttuuriin, vaikka kysymyksessä on useimmiten rangaistava, laiton töhriminen. Kuvassa olevan työn olen tavannut Virossa.

Kommentit

Doris50 sanoi…
Upeaa katutaidetta :)
14.11.09
arleena sanoi…
Teoksen numeroksi sattumalta sopiva 43
14.11.09
tuulento sanoi…
Ei graffitit aina rumia ole, oikea numerokin löytyi.
14.11.09
Kaanon sanoi…
Taiteen numero löytyy.
14.11.09
Tappari sanoi…
Sori vaan etten tykää graffiteista. Muuten hyvä numerolöytö!
14.11.09
flora sanoi…
Tämähän näyttää ihan puimakoneelta.
14.11.09
eem sanoi…
Todellakin näyttää vanhalta Sampo puimakoneelta eli "tappurilta"!
14.11.09
Peregrina sanoi…
Kyllä te olette näppäriä löytämäään näitä haastenumeroita
14.11.09
tanssiva harmaa pantteri sanoi…
Kylläpä meni aikaa tuon numeron löytämiseen. Yritin hahmottaa numeroita graffitista ja ihmettelin, että miten on mahdollista ne siitä löytää.
14.11.09
aimarii sanoi…
Ei paha ollenkaan, pikemminkin päinvastoin.
14.11.09
Inkivääri sanoi…
Ja Petterin paikalla:)
15.11.09
Kenobiitti sanoi…
Joo, pamppua jalkapohjiin graffiteileville surkimuksille.
Petterin numero on kuitenkin kohdallaan.
15.11.09
marjukka sanoi…
Taitoa vaaditaan näissäkin taideteoksissa - ei kaikissa!
15.11.09
Harakka sanoi…
Ompa hieno kuva!
16.11.09
Inkataika sanoi…
Parhaimmillaan nuo ovat tosi upeita taideteoksia, huonoimmillaan surkeaa töherrystä. :)
17.11.09
tetra sanoi…
Inkataika vei jal.."sanat suustani"Olen kyllä nähnyt kauniitakin "töherryksiä". Tääl Turun keskustas on yhden talon koko seinä täyn. Se oli tilaustyö oikkee.
18.11.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »