Omissa kengissä on hyvä olla

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 118

Tämän viikon "Valokuvatorstain" haasteena olevat talven alle unohtuneet sandaalit siirtävät ajatukset yleensä jalkineisiin. Miten erilaisia niitä kenkiä onkaan, vielä enemmän kuin on autoja tai polkupyöriä tai muita kulkuvälineitä. Me jokainen pidämme omista kengistämme, eikä muiden kenkiin ole helppo astua.

En minäkään ottaisi helsinkiläisen osaa, sillä niin syrjässä tuo kaupunki on. Varmaan helsinkiläiset rakastavat asuinpaikkaansa, sillä ei sieltä kukaan halua muuttaa pois, ei edes oikeitten immeisten Kuopioon.

Keskisuomalaisena pidän omaa asuinpaikkaa hyvänä, enkä halua astua Helsinkiläisiin, mutta en myöskään Lapin ihmisten kenkiin. Kotiseutuun tunnetaan vahvaa rakkautta ja näin on hyvä.

Kommentit

Harakka sanoi…
Hieno idea ja kuva haasteeseen!
5.2.09
Anonyymi sanoi…
Kyllä, tuo oli tomeraa puhetta. En minäkään astuisi Hesalaisten kenkiin, eihän niillä ole koskaan luntakaan.
5.2.09
Anonyymi sanoi…
Voi kääk, miten suloinen kuva! Minullakin on tuollaiset pikkuruiset lapintossut matkamuistona.
5.2.09
Anonyymi sanoi…
Kuvakulma ja katsantokannat ovat ihan ehtaa tavaraa. :)
5.2.09
Lastu sanoi…
Hyvää filosofointia hienon kuvan saattelemana. Kotitossut ovat tärkeät.
5.2.09
Inkivääri sanoi…
Kyllä vain, omissa kengissään on parasta:)
5.2.09
Anonyymi sanoi…
Terveiset lumisesta Helsingistä! Täällä on hieno asua ja tuo sinun kuva on vallan mainio. :)
5.2.09
Anonyymi sanoi…
hyvä kuva haasteeseen! kaunis kuva ;)
5.2.09
SusuPetal sanoi…
Koti on siellä missä tossut on, ja pääasia, että on tossut, olivat ne sitten missä tahansa.
5.2.09
Anonyymi sanoi…
Täällähän on hienot ja värikkäät tossut;)
5.2.09
Anonyymi sanoi…
Ihanat Lapintossut. Kyllä on Helsingissä lunta, tällä hetkellä liikaakin, toivottavasti sulaisi pian pois. Mutta koti on paras paikka olkoon sitten missä tahansa.
5.2.09
Wiltteri sanoi…
Meillä kotona oli tuollaiset silloin kun itse olin pieni poikanen,niin jos nuo ovat ne joiksi niitä vahvasti epäilen.. ;)

-wiltteri-
5.2.09
Unan blogi (Entinen Hallatar) sanoi…
Wow. =)

Nuo ovat hienot!
5.2.09
arleena sanoi…
Ilmojen halki käy Lapin tossujen tie.

Tämä oli todella hauska kuva ja aiheeseen sopiva.
Tulin oikein hyvälle tuulelle ihaillessani kuvaasi.
5.2.09
KirsiMy sanoi…
Siinäpä oivat heinäkengät. EI palele, vaikka olisi paljaat varpaat.
5.2.09
Anonyymi sanoi…
Kauniit ja söpöt kengät hhasteeseen! Nämä ei jää lumen alle kun roikkuvat noin ylhäällä.
6.2.09
Anonyymi sanoi…
Kiva kuva (siinäpä kengät jollekin pienelle matkamuistonukelle) ja teksti on kiva. Lapsena puetaan ne kengät mitkä iskä ostaa mutta aikuisena halutaan olla omissa kengissä ja tehdä valintansa itse !
7.2.09
Anonyymi sanoi…
Noilla kyllä tarkenis varmaan tarpoa hangessa ;)
7.2.09
Anonyymi sanoi…
Nuohan on lentävän näköiset tossut:-)
7.2.09
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »