Harkinta kannattaa aina
En osta robotti-kotieläintä
Marraskuu syvenee, ja sähköposti suorastaan tulvii viestejä. *Mustaa perjantaita* mainostetaan jo viikkoja etukäteen: huikeita prosentteja, ainoastaan tänään, tartu tilaisuuteen ennen kuin loppuu. Ruudulla pyörivät muoviset laitteet, joiden luvataan muuttavan elämä iloiseksi päiväuneksi.
Olin vähällä langeta koukkuun, mutta kun katselin iltahämärässä videoita pyöreistä, itsekseen surisevista moppavista robotti-imureista ja mietin, että ehkä tuo olisi se puuttuva palanen. Laite, joka raivaa arjen pölyt pois napin painalluksella?
Sitten aloin katsoa lisää YuoTube ym. -videoita tarkemmin – ja repesin nauruun!
Näin videolla älykkään laitteen, joka jäi jumiin maton tupsuun. Näin pienen pörriäisen, joka huusi koodivirhettä olohuoneen keskellä ja hakeutui sohvan matalimpaan koloon pimentoon.
Siinä kohtaa minulle kirkastui. Tässä arjessa on paimennettavaa ja huolehdittavaa jo aivan riittävästi ilman sähköistä kotieläintä. Sellaisesta tulee vain yksi vahdittava lisää: pitää raivata lattiat ennen kuin se suostuu liikkumaan, puhdistaa harjoihin kertyneet hahtuvat, tyhjentää säiliöt ja päivittää sovelluksia.
Ruudun sulkeminen oli ilmaista, mutta jospa se huumori säästi minulta satoja euroja ja monia uusia harmeja.
Nurkassa seisoo toimiva perinteinen imuri ja sen luotettava apulainen, varsi-imuri, jonka akku jaksaa yhä vetää vajaan tunnin rupeaman. Siihen kun yhdistää tutun varrellisen mopin, jossa on puhdas liina, homma on selvä. Ei sovelluksia, ei kartoituksia, ei yllätyksiä. Tekee mieli siivota juuri siitä mistä pitää, silloin kun siltä tuntuu, ja jatkaa matkaa.
Marraskuun tarjousrumba jatkukoon netissä. Meillä pärjätään sillä mitä nyt on –ja nauretaan lopulle. Lisään ostoslistelle uusia lattia liinoja ja vaihdan perinteiseen imuriin uuden pölypussin.

Kommentit