Kun jalat eivät kanna
Tämä vuorokausi alkoi omaishoitajalla harmillisissa merkeissä. Vaimo herätti, että pitää päästä talon toisessa päässä olevaan vessaan. Se on ihan normaalia, mutta epänormaalia oli se, etteivät hänen jalkansa kantaneet. Se oli aika tuskallista selviytymistaistelua. Onnistuihan se lopulta, ja jatkoimme unia aamuun saakka. Yllätys oli, kun aamullakin oli sama tilanne. Muutenkin hän tunsi olonsa heikoksi – ei maistunut aamupuuro, ei kahvi. Mikä nyt neuvoksi, minä mietin?
Soitin Porvoossa asuvalle tyttärelle, ja olin hänen kanssaan samaa mieltä: nyt on soitettava 112-apua!
Niin sieltä tuli ambulanssi, joka teki omat arvionsa. Sitten suuntana oli terveyskeskus ja lääkärintarkastus, jonka jälkeen matka jatkui Laukaan terveysaseman vuodeosastolle, jossa hän on nyt tarkkailtavana. Ajelen huomenissa sinne käymään ja kuulemaan, miten ja missä mennään. Olen toki ollut häneen ja hoitajiin puhelinyhteydessä saamatta vielä oikein selkoa, sillä äkillistä muutosta ihmetellään sielläkin.
Hiljainen huoli,miksi askel ei kanna,
apua saapui pian
Osaston ovi kävi,
Vastaako huominen sen?
.

Kommentit