Päivä 149/365


Kadota(Katoavaisuus)

Hiekka valuu tiimalasissa hitaasti mutta varmasti, kuten aika, jolla on taipumus kadota. Aika on nyt, tässä hetkessä, ja seuraavassa se on jo poissa. Se on kuin pilven taakse katoava aurinko, kun päivät vaihtuvat yksi toisensa jälkeen.
Kuin muistin heiketessä – kaikki tärkeä voi unohtua. Kaikki tuntuu katoavan koko ajan. Kukkakin kuihtuu ilman kastelua. Mikä ei voisi kadota? Sitä minä mietin, enkä todellakaan tiedä, sillä kaikki on katoavaista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Tanssia Alzheimerin kanssa