Kaapin kätköistä unien vartijaksi

 

—paluu painopeiton alle

Joskus elämän parhaat oivallukset eivät löydy uutuus hyllyiltä, vaan ne odottavat kärsivällisesti aivan käden ulottuvilla. Minun kohdallani tämä oivallus oli piileskellyt liinavaatekaapin hyllyllä peräti noin kolme vuotta. Kyseessä on kahdeksan kiloa painava painopeitto, jonka olin jostain syystä unohtanut ja hylännyt kaappiin.

Nyt, muutaman yön kokemuksella, en voi kuin ihmetellä: miksi ihmeessä annoin tämän loistavan uniapuvälineen levätä kaapissa kaikki nämä vuodet?

Syvä rauha raskauden alla

Kun vedän tuon kahdeksan kiloa ylleni, tapahtuu jotain merkillistä. Se ei tunnu pelkältä massalta, vaan pikemminkin rauhoittavalta halaukselta. On kuin keho saisi viestin, että nyt on lupa pysähtyä. Moni saattaa vierastaa ajatusta raskaasta peitosta, mutta minulle se on tuonut mukanaan levollisuuden, jota tavallinen untuvapeitto ei todellakaan pysty tarjoamaan.

Unen laatu on parantunut huomattavasti. Yöllinen turha pyöriminen on jäänyt vähemmälle, ja aamulla olo tuntuu levänneeltä. On mielenkiintoista, miten fyysinen paino voi keventää mieltä ja auttaa nukkumaan hyvin tehokkaasti.

Kuvituskuva

Aamun pieni kuntopiiri

Paino peitolla on myös varsin käytännöllinen sivuvaikutus, jota ei ehkä tule heti ajatelleeksi. Kahdeksan kilon liikuttelu sängyssä ei ole aivan kevyt suoritus. Sängyn petaamisesta onkin tullut kuin huomaamatta pieni aamutreeni. Se vaatii hieman voimaa ja ojentautumista, se  on mainio tapa herätellä lihakset uuteen päivään heti heräämisen jälkeen.

Entä jatko?

Olen nyt niin vakuuttunut tämän "unikaverin" voimasta, etten aio enää luopua siitä. Päinvastoin, mielessäni on käynyt jopa toisen, kenties hieman raskaamman 12-kiloisen peiton hankkiminen rinnalle vaihtoehdoksi.

Painopeitto ei varmasti ole kaikkien makuun, ja jotkut saattavat kokea sen ahdistavaksi. Minulle se on kuitenkin osoittautunut kadonneeksi aarteeksi, joka on palauttanut öihin levon ja aamuihin vireyden. Joskus kannattaa todellakin kurkistaa sinne kaapin perälle – sieltä löytyi minulle avain parempiin uniin. Niin ja näin kesäisin lasihelmillä oleva painopeitto on miellyttävän viileä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tietoteos

Kuva
Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.
Read more »

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »