Päivä 148/365 -toukokuu 28.



Etsi Kuvakulma


Kuvakulma sanelee kameran suhteellisen sijainnin kohteeseen nähden. Kuvakulmalla voi ohjata tarinaa, herättää tunteita ja syventää kerrontaa.

Yleisiä kuvakulmia ovat:


  • Matala kulma –Kamera on kohteen silmänrajan alapuolella, katsoen ylöspäin. Tämä antaa kohteelle voimaa ja vaikuttavuutta. Luontokuvassa tätä käytetään esimerkiksi silloin, kun eläimelle halutaan luoda vahva läsnäolon ja hallitsevuuden vaikutelma. Se toimii erinomaisesti myös luonnonkukkien ja kukkamaljakon lähikuvissa.

  • Korkea kulma –Kamera on kohteen yläpuolella, mikä voi saada kohteet näyttämään pienemmiltä, haavoittuvammilta tai viattomilta. Maisemakuvauksessa korkea paikka puolestaan korostaa näkymän laajuutta ja tilan avaruutta.

  • Silmien taso –Kamera on samalla korkeudella kuin kohteen silmät (tai kasvin/pienen kohteen keskipiste). Tämä on neutraali ja realistinen perspektiivi, joka luo välittömän, tasavertaisen yhteyden ja sopii erityisesti muotokuviin.

  • Lintuperspektiivi – Suoraan ylhäältä alaspäin suuntautuva katse, jota käytetään paljon esimerkiksi graafisissa flat lay -kuvissa, ruokakuvauksessa tai pöytäasetelmissa.

  • Hollantilainen kulma (kallistettu) –Kameraa kallistetaan tarkoituksella sivusuunnassa, jotta kuvaan saadaan vino, hämmentävä tai dynaamisen jännittynyt sommitelma.

Ehkäpä laskeudun nyt polvelle ja annan kohteelle enemmän läsnäoloa kuin sen takana kaukaisuudessa häämöttävälle ikkunalle. Kuvakulman valinnan näyttää hetki ja kohtaaminen kohteen kanssa. Käytin kuvaavassa filmiajan suodinta. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »