Kirjahylly huokaa helpotuksesta

Törmäsin tuossa eilen erääseen artikkeliin, jossa julistettiin isolla otsikolla: "Lopeta kirjojen ostaminen! Tee näin ensin ja säästä rahaa." Kirjoitus patisti ihmisiä järkevyyteen, eli  siihen, ettei kotiin kannata haalia pinoittain uusia opuksia, jotka jäävät vain pölyttymään ja odottamaan sitä myyttistä "sitten kun minulla on aikaa" -hetkeä.

Lukiessani tuota tekstiä totesin itsekseni. Järkevyyttä todellakin tarvitaan, ja tulin siihen tulokseen, että olen tainnut olla asiassa aikani edellä. Olen nimittäin jo hyvän aikaa sitten sulkenut kukkaroni nyörit kirjakauppojen uutuushyllyjen edessä. Tässä iässä sitä oppii kummasti arvostamaan elämässä keveyttä, ja tämä koskee myös olohuoneen sisustusta. Ei ole mitään mieltä katsella, kuinka kirjahyllyn lastulevy notkuu mutkalla kuin vanhan miehen selkä huonona päivänä.

Minun ratkaisuni tähän maailmanlaajuiseen kirja pulmaan on ollut yksinkertainen: kirjaston ilmaishylly. Se on suorastaan nerokas keksintö, ja täällä Palokassa se toimii loistavasti. Sieltä saatan napata mukaan kirjan, joskus kaksikin, jos oikein mielenkiintoinen tapaus sattuu kohdalle. Mutta yhtä lailla vien sinne omia vanhoja kirjoja kiertoon. Se on sellaista reilua vaihtokauppaa, jossa sekä antaja että saaja voittavat, eikä lompakko kevene senttiäkään. Ja myönnettäköön, etten minäkään mikään pyhimys ole,  jos kirpputorilla tulee vastaan todella kiinnostava euron kirja, saatan sen kyllä napata mukaani. Eurolla kun saa nykypäivänä harvoin mitään yhtä kestävää.

Mutta se varsinainen pelastusrengas niille notkuville hyllyille ovat nykyään äänikirjat. Ne ovat siitä mainioita,kun  eivät ne paina grammaakaan. Voin uppoutua hyvään tarinaan samalla, kun teen päivittäistä sormi voimistelua tai puuhailen kotosalla Marjatan omaishoitajana. Äänikirja ei vaadi pölyhuiskalla huitomista, eikä sen siirtäminen paikasta toiseen kysy muuttomiesten apua.

Artikkelin ydinajatus oli juuri tämä: lopeta heräteostokset ja hyödynnä sitä, mitä on jo olemassa. Maailma on täynnä tarinoita, eikä niitä kaikkia tarvitse omistaa kovakantisena niteenä. Kirja on parhaimmillaan silloin, kun se luetaan tai kuunnellaan, ei silloin, kun se toimii vain hyllyn täytteenä.

Joten, arvoisat Sulkakynä ja kamera -blogin lukijat, ehkäpä meidän kaikkien kannattaisi ottaa tästä oppia. Laitetaan kirjat kiertämään, annetaan hyllyjen huokaista helpotuksesta ja nautitaan tarinoista fiksusti. Järkevyys on loppujen lopuksi aika mukava ja halpa elämänkumppani.