Päivä 151/365
Lähiluonnon kultaa:
Ratkaisen Golden hour haasteen lähiluonnossa Kun valokuvaushaasteen aiheeksi paljastui Golden hour eli kultainen tunti, ensimmäinen ajatus vie usein suurille maisemille: järven selälle, jonka pintaa pitkin viimeiset säteet siltoja rakentavat, tai korkealle vuoren laelle, mistä aurinko näkyy esteettä horisontin taakse asti. Mutta haasteen ydin onkin usein siinä, miten nähdä valo silloin, kun olosuhteet eivät ole nämä. Oma piha on alavaa maastoa. Ilta-aurinko painuu täällä puiden ja rakennusten taakse varhain, jolloin suuri maisemakuva ei tule kyseeseen. Ratkaisu löytyi kuitenkin aivan läheltä, kävelymatkan päästä tontin rajalta: naapurin, keltaisena hehkuvasta laitumesta. Kesäkuun kynnyksellä aurinko viipyy pohjoisella taivaalla pitkään, ja matalat, pehmeät säteet tavoittavat tämän kedon vielä ilta 21 jälkeen. Näin lähdin rakentamaan haastetta pelkän maiseman sijaan valon ja yksityiskohtien liitoksi.
Taktiikka:
Vastavaloa, kun valo on vähissä ja matalalla, paras tapa saada sen lämpö ja voima esiin on kuvata vastavaloon. Suoraan edestä tuleva valo tasoittaa, mutta taustalta tai viistosta tuleva säde saa voikukan mykeröt, keltaiset terälehdet syttymään kuin pienet lamput. Tavoitteena ei ole kuvata koko peltoa, vaan poimia sieltä muutama elementti, jotka kantavat kultaisen tunnelman. Etsin matalan kuvakulman, jossa voikukat nousevat varjoisaa taustaa vasten, jolloin matala auringonvalo piirtää niiden reunoihin loistavan, kultaisen ääriviivan (rim light).
Välineet ja polttoväli
Koska kyse on minimalistisesta lähestymistavasta laajassa valossa, laajakulmaobjektiivi saa jäädä laukkuun. Se toisi mukaan liikaa levotonta, varjoista ympäristöä. Polttoväli: Valintani on lyhyt tele. Ehkä 70 mm toimii tässä. Se kaventaa näkymää ja pakkaa taustaa siten, että taustan varjot ja valot sulautuvat kauniiksi, pehmeäksi massaksi. Aukko: Kuvaan suurella aukolla (esim. f/2.8, jotta saan taustan täysin pehmeäksi (bokeh).
Käsivaralta
Tässä harjoituksessa jätän jalustan suosiolla pois, minä kuvaan käsivaralta. Syy on puhtaasti käytännöllinen ja luova: Kultaisen tunnin hetkillä valon kulma muuttuu minuuteissa. Kun kuvataan lähes maanrajassa voikukkien korkeudella, jalustan asettaminen ja säätäminen olisi hidasta ja kankeaa. Käsivaralta kuvaamalla pystyn liikkumaan vapaasti, laskeutumaan aivan nurmikon tasolle ja muuttamaan kameran kulmaa vain muutamia senttejä kerrallaan. Joskus vain muutaman sentin siirto sivun suuntaan saa linssiheijastuksen (lens flare) asettumaan juuri oikealla tavalla kuva-alaan tai pelastaa kohteen puhkeamasta liikaa valossa. Nykyaikainen kameratekniikka ja varma kuvausote takaavat, että kuva pysyy terävänä ilman kolmijalkaa, kunhan suljinaika pidetään riittävän lyhyenä. Lopputulos Kultainen tunti ei vaadi suuria matkoja tai kuuluisia näköalapaikkoja. Se vaatii vain pysähtymistä sen äärelle, mitä meillä jo on. Voikukka keto, iltakymmenen matala säde ja ripaus kuvaus intoa riittivät tuomaan kesäillan lämmön suoraan muistikortille – ja nyt myös teidän katsottavaksi. Näytän kolmen kuvan "Havaintoja" sarjana.
Ratkaisen Golden hour haasteen lähiluonnossa Kun valokuvaushaasteen aiheeksi paljastui Golden hour eli kultainen tunti, ensimmäinen ajatus vie usein suurille maisemille: järven selälle, jonka pintaa pitkin viimeiset säteet siltoja rakentavat, tai korkealle vuoren laelle, mistä aurinko näkyy esteettä horisontin taakse asti. Mutta haasteen ydin onkin usein siinä, miten nähdä valo silloin, kun olosuhteet eivät ole nämä. Oma piha on alavaa maastoa. Ilta-aurinko painuu täällä puiden ja rakennusten taakse varhain, jolloin suuri maisemakuva ei tule kyseeseen. Ratkaisu löytyi kuitenkin aivan läheltä, kävelymatkan päästä tontin rajalta: naapurin, keltaisena hehkuvasta laitumesta. Kesäkuun kynnyksellä aurinko viipyy pohjoisella taivaalla pitkään, ja matalat, pehmeät säteet tavoittavat tämän kedon vielä ilta 21 jälkeen. Näin lähdin rakentamaan haastetta pelkän maiseman sijaan valon ja yksityiskohtien liitoksi.
Taktiikka:
Vastavaloa, kun valo on vähissä ja matalalla, paras tapa saada sen lämpö ja voima esiin on kuvata vastavaloon. Suoraan edestä tuleva valo tasoittaa, mutta taustalta tai viistosta tuleva säde saa voikukan mykeröt, keltaiset terälehdet syttymään kuin pienet lamput. Tavoitteena ei ole kuvata koko peltoa, vaan poimia sieltä muutama elementti, jotka kantavat kultaisen tunnelman. Etsin matalan kuvakulman, jossa voikukat nousevat varjoisaa taustaa vasten, jolloin matala auringonvalo piirtää niiden reunoihin loistavan, kultaisen ääriviivan (rim light).
Välineet ja polttoväli
Koska kyse on minimalistisesta lähestymistavasta laajassa valossa, laajakulmaobjektiivi saa jäädä laukkuun. Se toisi mukaan liikaa levotonta, varjoista ympäristöä. Polttoväli: Valintani on lyhyt tele. Ehkä 70 mm toimii tässä. Se kaventaa näkymää ja pakkaa taustaa siten, että taustan varjot ja valot sulautuvat kauniiksi, pehmeäksi massaksi. Aukko: Kuvaan suurella aukolla (esim. f/2.8, jotta saan taustan täysin pehmeäksi (bokeh).
Käsivaralta
Tässä harjoituksessa jätän jalustan suosiolla pois, minä kuvaan käsivaralta. Syy on puhtaasti käytännöllinen ja luova: Kultaisen tunnin hetkillä valon kulma muuttuu minuuteissa. Kun kuvataan lähes maanrajassa voikukkien korkeudella, jalustan asettaminen ja säätäminen olisi hidasta ja kankeaa. Käsivaralta kuvaamalla pystyn liikkumaan vapaasti, laskeutumaan aivan nurmikon tasolle ja muuttamaan kameran kulmaa vain muutamia senttejä kerrallaan. Joskus vain muutaman sentin siirto sivun suuntaan saa linssiheijastuksen (lens flare) asettumaan juuri oikealla tavalla kuva-alaan tai pelastaa kohteen puhkeamasta liikaa valossa. Nykyaikainen kameratekniikka ja varma kuvausote takaavat, että kuva pysyy terävänä ilman kolmijalkaa, kunhan suljinaika pidetään riittävän lyhyenä. Lopputulos Kultainen tunti ei vaadi suuria matkoja tai kuuluisia näköalapaikkoja. Se vaatii vain pysähtymistä sen äärelle, mitä meillä jo on. Voikukka keto, iltakymmenen matala säde ja ripaus kuvaus intoa riittivät tuomaan kesäillan lämmön suoraan muistikortille – ja nyt myös teidän katsottavaksi. Näytän kolmen kuvan "Havaintoja" sarjana.
Kommentit