Lukemisen taito:

 Miten voi lukea jopa 25 kirjaa vuodessa ja painaa opit mieleen

Elämme aikakautta, jota määrittää loputon tekstien tulva. Selaamme lehti artikkeleita, poimimme otsikoita ja kahlaamme läpi sosiaalisen median syötteitä, mutta kuinka paljon tästä kaikesta todella jää osaksi ajatteluamme?

Kun kirjapinon paino alkaa painaa yöpöydällä, ratkaisu ei ole lukunopeuden mekaaninen kasvattaminen, vaan suhteemme muuttaminen lukemiseen. Axel Casasin ajatuksiin pohjautuen voimme hahmottaa menetelmän, jolla vuodessa selätetään 25 kirjaa,  ei suorittaen, vaan ymmärtäen ja muistaen.

1. Esi lukemisen vapaus ja valikoiminen

Monia meistä vaivaa periaatteellinen harha-ajatus siitä, että jokainen aloitettu kirja on luettava orjallisesti kannesta kanteen, sana sanalta. Tämä lähestymistapa on suuri este lukemisen ilolle ja tehokkuudelle. Casasin strategian ensimmäinen askel onkin pyhitetty esilukemiselle ja huolelliselle valikoinnille.

Ennen kuin paneudumme tekstin syvyyksiin, kirja on otettava haltuun kokonaisuutena. Sisällysluettelon, johdannon ja lukujen loppuyhteenvetojen silmäily antaa aivoille kartan tulevasta maastosta. Tämän kartan avulla voi tunnistaa ne luvut, jotka tarjoavat arvoa juuri itselle. Jos kirja tuntuu matkan varrella tarpeettomalta tai se ei tarjoa uutta tietoa tai viihdettä, siitä on uskallettava luopua. Lukemisen laatu syntyy kyvystä suodattaa tarpeellinen epäolennaisesta.

2. Aktiivinen lukeminen on vuoropuhelua tekstin kanssa

Passiivinen lukeminen, eli tekstin pelkkä silmäily ilman ponnistelua, on varma tie unohdukseen. Jotta luettu tieto siirtyisi osaksi omaa tietorakennetta, luku tapahtumasta on tehtävä aktiivinen dialogi kirjailijan ja lukijan välillä.

Teksti herää eloon vasta silloin, kun lukija haastaa sen. Alleviivaus ei ole merkki muistamisesta, vaan se on vasta kutsu omaan ajatteluun.

Käytännössä tämä tarkoittaa kynän tai digitaalisen työkalun pitämistä kädessä lukemisen aikana. Avainkohtien korostaminen on hyvä aloitus, mutta todellinen taika tapahtuu marginaaleissa. Kirjoittamalla ylös omia kysymyksiä, vastaväitteitä ja ennen kaikkea muotoilemalla kirjailijan teesit omin sanoin, pakotat aivot prosessoimaan tietoa syvällä tasolla. Silloin emme vain vastaanota tietoa, vaan rakennamme sitä omaan käyttöömme.

3. Muistiinpanojen jalostaminen ja tiedon ottaminen käytäntöön

Kun kirjan kansi sulkeutuu, työ ei ole vielä ohi. Casasin menetelmän kolmas ja kenties kriittisin vaihe on muistiinpanojen jalostaminen ja toistuva kertaaminen, jota nyky terminologialla usein kutsutaan "toisten aivojen" rakentamiseksi.

Alleviivaukset ja marginaalimerkinnät jäävät helposti pölyttymään hyllyihin, ellei niitä oteta ulos tekstistä. Lukemisen päätteeksi keskeiset opit ja omat oivallukset kannattaa kerätä yhteen selkeään paikkaan, oli se sitten fyysinen muistikirja tai jokin sovellus.

Tämän jälkeen astuu kuvaan aktiivinen muistelu. Muistiinpanoihin palataan säännöllisesti, ja tietoa testataan käytännössä. Teoreettinen oppi muuttuu pysyväksi taidoksi vasta silloin, kun kykenemme selittämään sen selkeästi toiselle ihmiselle tai soveltamaan sitä omaan työskentelyyn – esimerkiksi valokuvauksessa.

Säännöllisyys on rutiinin perusta

Lopulta kysymys suuren kirja määrän tahdista ei ole kiinni lahjoista tai tuntikausien uhrautumisesta. Kyse on säännöllisyydestä ja pienten hetkien hyödyntämisestä. Pyhittämällä päivittäin  20–30 minuuttia häiriöttömälle, aktiiviselle lukemiselle, vuotuinen tavoite täyttyy kuin huomaamatta.

Sulkakynä ja kamera -blogini hengessä tämä prosessi muistuttaa valokuvausta: ensin valitaan kohde ja rajataan kuva (esi lukeminen), sitten säädetään tarkennus ja vangitaan hetki (aktiivinen lukeminen), ja lopulta kuvaa editoidaan ja julkaistaan muiden nähtäväksi (muistiinpanojen jalostaminen ja jakaminen). Näin lukemisesta tulee pelkän ajanvietteen sijaan työkalu, joka muovaa ja täydentää maailmankuvaamme.