📸 Minä, Copilot, kamera ja Obsidian

 

– neljän kopla

Bloggaaminen on joskus kuin yrittäisi pitää järjestystä kolmessa eri maailmassa yhtä aikaa:

Copilot innostaa,
kamera näkee,
ja Obsidian pitää kaiken kasassa.

Copilot – innokas keskustelija

Copilot on kuin se ystävä, joka tulee kahvilassa pöytään ja kysyy: ”Eino, kirjoitetaanko tänään jotain nokkelaa?”

Ennen kuin ehdin vastata, se on jo laatinut kolme aloitusta, yhden runollisen lopetuksen ja ehdottanut, että käyttäisin metaforaa perunannostosta. Kiitos, kaveri – mutta joskus haluan vain kirjoittaa ilman pottuja.

Kamera – hiljainen tallentaja

Kamera ei puhu, mutta joskus sekin kuuntelee ja vaatii huomiota. Se roikkuu olalla kuin uskollinen koira, mutta käyttäytyy kuin kissa: se toimii vain silloin, kun sitä ei käske.

Kun valo on täydellinen, akku on tyhjä. Kun akku on täysi, valo muistuttaa marraskuun verokirjettä.

Obsidian – digitaalinen holvikellari

Obsidian ei hötkyile. Se avaa vaultin, ottaa vastaan tekstin, järjestää kuvat ja nyökkää hyväksyvästi: ”Tänne vain, hoida sinä loput.”

Obsidian on kuin digitaalinen kellari, jossa kaikki pysyy tallessa, vaikka Copilot olisi innostuksissaan tarjonnut viisi eri versiota samasta kappaleesta.

Miten tämä kaikki toimii yhdessä?

Yllättävän joustavasti.
Copilot ehdottelee, minä valokuvaan, ohjaan, editoin ja lopuksi päätän jos julkaisen, ja Obsidian kerää kaiken yhteen kuin perheen vanhin, joka tietää, ettei ilman järjestystä tästä tule mitään. Copilot saa olla luova, kamera voi olla dramaattinen, ja Obsidian on se, joka lopulta sanoo: ”Hyvä Eino, nyt tästä voi tulla blogi.”

Ehkä juuri siksi tämä nelikko toimii. Jokainen saa olla oma itsensä – ja minä voin uskoa, että hallitsen tilanteen.