Tankaa vääntäen

  

Kielen kanssa elämä on kuusikko

Päätin ryhtyä kielenvääntäjäksi, sillä ajattelin alan olevan mahtava tilaisuus rikastua. Ja kuka pystyisi vastustamaan ajatusta: oma henki on kullankallis, mutta kissalla on niitä yhdeksän, joten kultaakin kissoilla riittää! Otin siis kaksi kissaa toimistoapulaiseksi ja ryhdyin työhön täynnä intoa. Toimistoni ikkunasta avautui kaunis luontonäkymä, jossa siinti tiheä kuusi palaa – enkä vieläkään tiedä, oliko siellä kuusi puuta tulessa vai palaamassa kotiin.

Eikä työ alkanut oppikirjamaisesti. Ensimmäinen toimeksiantoni oli vääntää maatalousraportti. Tekstissä luki napakasti: lehmä ammuu – mutta minä ammun sen. Siinä vaiheessa tajusin, että suomen kielen verbit ovat vaarallisempia kuin aseet. Seuraavaksi tekstiin lipui biologinen mysteeri. Raportissa kysyttiin, millainen kala on Han-kala, johon kirjoitin vastaukseksi tietysti, että se on se on vierslaji, josta ei pääse eroon kirveelläkään.

Tämän jälkeen päätin pitää lounastauon ja lähdin keittiöön teemalla maa ja ilma ovat maailma. Laitoin lautaselle perunaa (omasta maasta) ja söin sen ulkoilmassa, eli nautin rehellisesti koko maailman lounaaksi. Ruokahalua kuitenkin hillitsi hieman ikkunan ohi kulkenut naapuri, jolla oli kummallinen paha tapa tapaa tapaa noudattavia ihmisiä – hän nimittäin nyökkäsi jokaiselle ohikulkijalle kolme kertaa.

Iltapäivällä yritin vääntää urheilu uutisia. Artikkelissa kuvailtiin, kuinka varas varasti varren, mikä teki keihäänheittäjän suorituksesta huomattavasti haastavamman. Luovutin ja päätin mennä tuulettamaan aivojani kaupungille, sillä minulle oli ehdotettu: tavataan torilla. En vieläkään tiedä, pitikö minun nousta myyntikojulle vai vain kirjoittaa tavu kerrallaan to-ri.

Päivän päätteeksi totesin, että vääntäjän työ vaatii kohtuuttoman paljon huumoria. Istahdin iltapalalle ja mietin tuttua sanontaa: parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Puristin kädessäni olevaa kuivunutta leipäpalaa ja totesin, että jos pivo on jo täynnä pyytä, minulla ei ole enää käsiä vapaana kahvikuppia varten. Suomen kieli on hieno laji – se ei koskaan jätä kylmäksi, mutta saattaa jättää täysin sanattomaksi.

Ja kokeilen tähän loppuun tankata tankan tavuttain tavan takaa!

Haiku:
Kieli koukuttaa,
sana taipuu moneksi,
nauru pidentää.

Tanka:
Sanon nyt sanat
tavuittaen ajatus
pilkon ja pätkin.
Nyt se tanakka tanka,
sanojen sumat purkaa.